|
|||||||||||||||
Arkkitehdit
Heikkiselle ja Komoselle tyypillinen eleganssi, koruttomuus ja läpinäkyvyys tulevat esiin Washingtonin suurlähetystörakennuksessa sekä heidän viimeisimmässä suunnitelmassaan Australian Sydneyn nykytaiteenmuseoksi. "Meidän oli vaikea hillitä itseämme", muistelee Komonen, kun heiltä pyydettiin toteuttamiskelpoinen suunnitelma Washington DC:hen. Sanomattakin on selvää, että arkkitehdit pakkasivat heti laukkunsa ja suuntasivat kohti Yhdysvaltain pääkaupunkia.
Löytö oli 1950-luvulla rakennettu suuri tiilinen kartano. Talon omisti teksasilainen demokraatti ja kongressin jäsen, Clark W. Thompson ja hänen seurapiirivaimonsa Libbie. Taloa kutsuttiinkin oivallisesti Teksasin suurlähetystöksi sen sijaitessa lähellä Yhdysvaltain varapresidentin taloa. Thompsonilla ja aikalaisellaan, myös teksasilaisella Lyndon B. Johnsonilla oli tunnetusti lämpimät välit keskenään. Talo sijaitsi aivan Rock Creek Puiston reunalla, naapureinaan Vatikaanin ja Norjan suurlähetystöt. Vapaata ideointia ja käytännöllistä suunnittelua"Oivalsimme heti, että paikka on loistava ja osa laajenevaa vihreää vyöhykettä", Heikkinen sanoo. "Tontti ei ollut suuri, ja arvelimme, että meidän olisi hankala toteuttaa alkuperäisiä suunnitelmiamme. Muutaman ankaran työviikon jälkeen saimme kehitettyä toteutuskelpoisen suunnitelman. Suosituksemme oli, ostakaa tontti". Kartano purettiin ja suurlähetystön rakentaminen sai alkunsa. Arkkitehdit saivat ideoida vapaasti, mutta rakennuksen odotettiin olevan myös käytännöllinen. "Asiakas eli rakennuksen tuleva käyttäjä halusi varmistaa, että talosta todella tulee käytännöllinen. Toisaalta asiakas ei halunnut rajoittaa meidän omia näkemyksiämme" kertoo Komonen. Heikkiseltä ja Komoselta on usein kysytty, mikä on heidän lempipaikkansa rakennuksessa. Kysymys, johon heidän on helppo vastata: "Kyllä se varmasti on talon sisäänkäynti ja kävely portaita alas Suomi-saliin, jolloin siirrytään ikään kuin jyrkänteen reunalle", Heikkinen kuvailee. Kysymykseen, tekisivätkö he tänään toisin, vastaus on: "Et voi astua samaan virtaan kahdesti. Talosta tulisi nyt varmasti erilainen", Heikkinen sanoo.
"Mutta en osaa sanoa millainen". Arkkitehdeistä sanottua:
– Juhani Pallasmaa, professori
– William Morgan, arkkitehtuurin professori
|
|||||||||||||||