Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Suomen suurlähetystö, Washington - Suomen pääkonsulaatit, New York ja Los Angeles : Tietoa Yhdysvalloista : Historia

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Washington, D.C.
SUOMEN PÄÄKONSULAATIT, New York ja Los Angeles

  • Embassy of Finland, Washington
    Puh. +1-202-298 5800, sanomat.was@formin.fi
  • Consulate General of Finland, New York
    Puh. +1-212-750 4400, consulate.nyc@formin.fi
  • Consulate General of Finland, Los Angeles
    Puh. 1-310-203 9903, sanomat.los@formin.fi
  • Yhteystiedot
English | Suomi | Svenska | Español |  |  |  |  | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 

Maatiedosto Yhdysvallat

Nimi

KieliVirallinen nimiKäyttönimi
SuomiAmerikan YhdysvallatYhdysvallat
RuotsiAmerikas Förenta StaterFörenta Staterna
EnglantiThe United States of AmericaUnited States, USA

Itsenäistyminen

4. heinäkuuta 1776

Kansallispäivä

4. heinäkuuta

Lippu

Aikaero Suomeen

Kesäisin: -7h (New York ja Washington D.C), -10h (Los Angeles)

Talvisin: -7h (New York ja Washington D.C), -10h (Los Angeles)

Pinta-ala

9 629 091 km²

Väkiluku

319 000 000, Yhdysvaltain väestölaskentaviraston arvio maaliskuussa 2014.

Pääkaupunki

Suomeksi: Washington, D.C.

Omalla kielellä: Washington, D.C.

Diplomaattisuhteet

Solmittiin ensimmäisen kerran 30. toukokuuta 1919. Diplomaattisuhteet katkesivat 30. kesäkuuta 1944 ja ne solmittiin uudelleen 18. elokuuta 1945.

Tunnustanut Suomen

7. toukokuuta 1919

Suomen edustautuminen

Suomen edustustot: Yhdysvallat

Edustautuminen Suomessa

Edustautuminen: Yhdysvallat

Linkit

Poliittinen järjestelmä

Poliittinen järjestelmä

Yhdysvallat on demokraattinen liittotasavalta. Maan perustuslaki astui voimaan 17. syyskuuta 1787 ja se on jaettu sisällön mukaan seitsemään artiklaan:

 

    • 1. artikla: Lainsäädäntövalta (The Legislative Branch)
    • 2. artikla: Toimeenpanovalta (The Executive Branch)
    • 3. artikla: Tuomiovalta (The Judicial Branch)
    • 4. artikla: Osavaltioiden valtaoikeudet ja niiden rajat (States’ Powers and Limits)
    • 5. artikla: Perustuslain muutokset (Amendment)
    • 6. artikla: Liittovaltion valtaoikeudet (Federal Power)
    • 7. artikla: Ratifiointi (Ratification)

 

Perustuslakiin on myöhemmin tehty 27 lisäystä, joista kymmenen ensimmäistä kulkee ”Bill of Rights” -nimen alla. Lisäartikloissa säädetään muun muassa uskonnon-, sanan-, lehdistön- ja kokoontumisvapaudesta.

Yhdysvallat on jaettu osavaltioihin

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Maa on jaettu 50 hallinnolliseen osavaltioon ja yhteen kongressin alaiseen piirikuntaan. Lisäksi Yhdysvaltoihin kuuluvat Amerikan Samoa, Guam, Pohjois-Mariaanien liittovaltio, Puerto Rico ja Yhdysvaltain Neitsytsaaret sekä pienet erillissaaret Baker, Howland, Jarvis, Johnstonin atolli, Kingmanin riutta, Midwaysaaret, Navassa, Palmyran atolli ja Wake.

 

Sisäisesti osavaltiot jaetaan 3 140 piirikuntaan, jotka edelleen jakautuvat kuntiin. Osavaltioilla on omat oikeusjärjestelmänsä ja lakinsa. Niissä säädetään myös piirikuntien ja kuntien valtaoikeuksista.

Valtionpäämies

Yhdysvaltain valtionpäämies on presidentti, joka valitaan epäsuorissa vaaleissa valitsijamiesten avulla. Presidentin toimikausi on nelivuotinen. Tämänhetkinen valtionpäämies Barack Hussein Obama II, syntynyt 4. elokuuta 1961, on järjestyksessään 44. presidentti. Hänen toinen kautensa alkoi 20. tammikuuta 2013. Varapresidentin virkaa hoitaa Joseph Robinette Biden, Jr., syntynyt 20. marraskuuta 1942. Presidentti toimii valtionpäämiehen lisäksi myös puolustusvoimien komentajana sekä maan hallituksen johtajana, sillä Yhdysvalloissa ei ole pääministerin virkaa.

Presidentin tehtävät

Presidentin tehtäviin kuuluu hallituksen ja muiden korkeiden toimikuntien johtajien nimittäminen ja hän on vastuussa maan lakien toimeenpanemisesta. Presidentillä on valtaoikeudet neuvotella ja allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia. Sopimukset vaativat senaatin hyväksynnän. Presidentillä on myös oikeus muuttaa tai tarkentaa lakeja sekä armahtaa syytettyjä. Presidentin velvollisuuksiin kuuluvat kongressille raportoiminen sekä toimenpiteitä vaativien asiakysymysten saattaminen kongressin tietoon.

Parlamentti

Yhdysvaltain kongressi (United States Congress) on kaksikamarinen ja koostuu senaatista (the Senate) ja edustajainhuoneesta (the House of Representatives). Perustuslain mukaan kongressilla on yksinoikeus lakien säätämiseen ja sotien julistamiseen. Se myös hyväksyy presidentin virkaansa.

Edustajainhuone

Edustajainhuone koostuu 435 edustajasta, joiden kausi on kaksivuotinen. Edustajainhuoneen vaalit ovat suoria kansanvaaleja ja edustajien määrä on suhteessa osavaltion asukaslukuun. Lisäksi District of Columbialla, Puerto Ricolla ja neljällä muulla territoriolla on yhteensä kuusi edustajaa, joilla ei ole äänioikeutta.

 

Edustajainhuonetta johtaa puhemies (Speaker of the House), jonka edustajat valitsevat joukostaan. Puhemies on Yhdysvaltain virka-asteikossa järjestykseltään kolmas presidentin ja varapresidentin jälkeen. Edustajainhuoneen tehtäviin kuuluu muun muassa budjetin hyväksyminen, ja sillä on mahdollisuus asettaa valtion virkamiehiä syytteeseen sekä valita presidentti, mikäli valitsijamiesten äänet menevät tasan.

Senaatti

Senaatti koostuu sadasta senaattorista, joiden kausi on kuusivuotinen. Kolmannes senaatista valitaan kahden vuoden välein. Senaatinvaalit ovat suorat kansanvaalit, ja jokaista osavaltiota edustaa kaksi senaattoria.

 

Senaatin puheenjohtajana toimii virallisesti varapresidentti, mutta todellisuudessa johtajan virkaa hoitaa yleensä senaatin itse valitsema valtapuolueen edustaja. Mikäli senaatin äänet menevät äänestyksessä tasan, varapresidentin ääni ratkaisee.

Äänioikeus

Äänioikeus vaaleissa ja kansanäänestyksissä on jokaisella 18 vuotta täyttäneellä kansalaisella. Äänestäminen vaatii lisäksi rekisteröinnin kaikissa muissa paitsi Pohjois-Dakotan osavaltiossa.

Hallitus

Yhdysvaltain hallitusta (the Cabinet) johtaa presidentti, joka muodostaa ja nimittää hallituksen senaatin hyväksynnän jälkeen. Hallituksen toimikausi on sama kuin presidentin ja usein se koostuu vain enemmistöpuolueen jäsenistä.

Presidentin toimeenpanotoimisto

Presidentin, varapresidentin ja hallituksen lisäksi toimeenpanovallan yhteydessä mainitaan usein myös presidentin toimeenpanotoimisto (Executive Office of the President). Presidentin toimeenpanotoimisto koostuu useimmiten presidentin lähimmistä neuvonantajista ja sen johtajana toimii Valkoisen talon henkilöstöpäällikkö. Toimeenpanotoimiston jäsenet ovat presidentin nimeämiä, joskin osa vaatii senaatin hyväksynnän.

 

Toimiston alaisuudessa toimii muun muassa Valkoisen talon tiedotustoimisto (White House Press Office) sekä kansallinen turvallisuusneuvosto (National Security Council). Toimeenpanotoimiston tehtävänä on muun muassa välittää presidentin viestejä kansalaisille ja edistää Yhdysvaltain kauppaetuja ulkomailla.

Sisäpolitiikka

Ulkopolitiikka, turvallisuuspolitiikka

Ulkopolitiikka

Yhdysvaltain hallinnon ulkopolitiikan ensisijaisena päämääränä on Yhdysvaltain turvallisuuden ja etujen takaaminen. Kansalaisten turvallisuuden varmistaminen ja amerikkalaisten perusarvojen sekä aatteiden kunnioittaminen kulkevat käsi kädessä. Maailman ainoana supervaltana Yhdysvaltain ulkopoliittinen toiminta on laajuudessaan omassa luokassaan.

 

Yhdysvaltain ulkopolitiikan ydinelementtejä ovat diplomatia, puolustus, kehityksen edistäminen sekä konfliktien ehkäiseminen. Myös seuraavat globaalit haasteet ovat keskeisiä Yhdysvaltain ulkopoliittisella asialistalla: ilmastonmuutos ja energiakysymykset, ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen, vapaan internetin ja tiedonvälityksen takaaminen sekä naisten aseman vahvistaminen.

 

Yhdysvaltain presidentillä on suuri rooli ulkopolitiikan johtamisessa ja toimintalinjojen muotoilemisessa. Myös kongressilla on ulkopoliittisia toimintavalmiuksia: senaatilla on viimeinen valta ulkopoliittisten sopimusten solmimisessa ja edustajainhuoneella on käytössään budjettivaltaa. Lisäksi ainoastaan edustajainhuone voi virallisesti julistaa sodan. Käytännön ulkopolitiikan toimeenpanosta vastaa ulkoministeriö (Department of State). Presidentti nimittää ulkoministerin (Secretary of State), joka toimii ulkoministeriön johdossa ja on presidentin korkein ulkopoliittinen neuvonantaja.

 

Presidentti Obaman painopisteisiin ovat kuuluneet Yhdysvaltain roolin vahvistaminen itäisessä Aasiassa, hallittu vetäytyminen Afganistanista, terrorismin vastainen toiminta varsinkin elektronisen tiedustelun ja valvonnan sekä miehittämättömien ilma-alusten avulla, ydinaseriisunnan edistäminen ja transatlanttiset suhteet sekä ilmastonmuutoksen hillintä.

 

Arabikevät, Syyrian sisällissota, Israelin ja palestiinalaisten jatkuva konfliktitilanne sekä Iranin ydinohjelmasta käytävät neuvottelut ovat pitäneet Yhdysvaltain huomiota tiukasti myös Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella. Ukrainan levottomuudet ja erimielisyydet Venäjän kanssa ovat nostaneet lisäksi itäisen Euroopan vahvasti Yhdysvaltain ulkopoliittiselle asialistalle.

 

http://www.whitehouse.gov/our-government/executive-branch

http://www.state.gov/

Alueellinen yhteistyö

Yhdysvallat on Amerikan valtioiden järjestön (Organization of American States, OAS) jäsen. Järjestöön kuuluu 35 maata, ja se on läntisen pallonpuoliskon johtava valtioiden yhteistyöjärjestö. Järjestön yleiskokous järjestetään vuosittain, ja Yhdysvalloilla on pysyvä edustusto järjestössä.

 

Yhdysvallat kuuluu myös Arktiseen neuvostoon yhdessä seitsemän muun arktisen alueen valtion kanssa.

 

http://www.oas.org/en/default.asp

http://www.arctic-council.org/index.php/en/

Järjestöt

Yhdysvallat on aktiivisesti mukana lukuisissa kansainvälisissä järjestöissä.

 

Yhdysvaltojen jäsenyys kansainvälisissä järjestöissä

• YK Yhdistyneet kansakunnat, 1945

• IMF Kansainvälinen valuuttarahasto, 1945

• YK:n turvallisuusneuvosto, 1946

• WTO Maailman kauppajärjestö, 1947

• Nato Pohjois-Atlantin liitto, 1949

• OECD Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö, 1960

• APEC Aasian ja Tyynenmeren maiden talousjärjestö, 1989

• ETYJ Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö, 1995

 

Kansainvälisiä järjestöjä Yhdysvalloissa

• YK:n päämaja, New York

• Maailmanpankki, Washington DC

• Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, Washington DC

• NatoACT Pohjois-Atlantin liiton sotilaallinen päämaja, Norfolk

• Amerikan valtioiden järjestö OAS, Washington DC

 

Lisäksi Yhdysvallat on jäsenenä epävirallisissa maailman johtavien valtioiden ryhmissä kuten G7/8:ssa ja G20:ssa. Osallistumisen lisäksi Yhdysvallat on tarkkailijajäsenenä ja keskustelukumppanina monessa monikansallisessa järjestössä ympäri maailmaa kuten Euroopan neuvostossa ja Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestö Aseanissa.

 

http://www.state.gov/s/l/treaty/tif/index.htm

Puolustuspolitiikka

Yhdysvallat on ainoa suurvalta, jolla on sekä maailmanlaajuiset intressit että globaali toimintakyky. Yhdysvaltain asevoimien päätehtävät ovat kotimaan ja kansalaisten turvaaminen sekä kansainvälisen turvallisuuden rakentaminen. Yhdysvaltain sotilaallinen läsnäolo ulottuu lähes kaikkialle maailmaan, ja sen asevoimat ovat kapasiteetissaan omaa luokkaansa. Asevoimien puolustushaarat ovat maavoimat, merivoimat, ilmavoimat ja merijalkaväki.

 

Presidentin asema puolustuspolitiikan johdossa on keskeinen. Presidentti on myös asevoimien ylipäällikkö. Käytännössä presidentti johtaa asevoimia puolustusministerin sekä puolustushaarakomentajien neuvoston puheenjohtajan kautta. Puolustusministeriö (Department of Defense, puhekielessä Pentagon) vastaa sotilaallisen voiman tuottamisesta.

 

Presidentin alaisuudessa toimiva puolustusministeri on vastuussa sekä puolustuspolitiikan laatimisesta että sen toteuttamisesta ja puolustusministeriön jokapäiväisen toiminnan johtamisesta. Hänen lähimpänä apulaisenaan on varapuolustusministeri.

 

Kongressin tärkein vaikutuskeino on vuosittainen budjettikäsittely. Näin kansanedustuslaitos pääsee vaikuttamaan puolustuspolitiikkaan, vaikka järjestelmä muutoin on hyvin presidenttikeskeinen. Terrorisminvastainen toiminta on edelleen yksi Yhdysvaltain turvallisuuspolitiikan keskeisistä painopisteistä.

 

Yhdysvaltain tulevien vuosien haasteena on päättää kuinka ylläpitää tehokkaasti maan laajat sotavoimat resurssien vähetessä. Tähän mennessä asevoimat ovat säästyneet vuonna 2011 säädettyjen automaattisten budjettileikkausten pahimmilta vaikutuksilta, mutta voimaan astuessaan ne aiheuttaisivat tuntuvia vähennyksiä myös puolustusbudjettiin.

 

http://www.defense.gov/

Kehityspolitiikka

Kehityksen edistäminen on yksi Yhdysvaltain ulkopolitiikan ydinosista. Siitä vastaavat ulkoministeriö ja United States Agency for International Development (USAID), joka on liittovaltion alainen itsenäinen laitos. Kehityksen edistäminen nähdään myös kansallisena etuna: epävakaiden yhteiskuntien auttamisen ajatellaan olevan myös amerikkalaisten etu.

 

Yhdysvallat on määrällisesti suurin kehitysavun antaja maailmassa. USAID:in osuus liittovaltion budjetista on kuitenkin alle 1%. Kehitystyössä keskitytään erityisesti taloudellisen hyvinvoinnin, demokratian ja hyvän hallinnon edistämiseen, ihmisoikeuksien suojeluun, terveydenhuollon parantamiseen, ruokaturvallisuuden ja maatalouden tukemiseen sekä kestävään kehitykseen. Myös konfliktien ehkäiseminen ja konfliktinratkaisu ovat Yhdysvaltain kehitystyön kulmakiviä. USAID:illa on kehitysprojekteja yli sadassa maassa.

 

http://www.usaid.gov/

Ihmisoikeudet

Vapauden, demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen on olennainen osa Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus luo raamit Yhdysvaltain ihmisoikeuspolitiikalle. Ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta mukaillen jokaisella ihmisellä tulisi olla mahdollisuus täysipainoiseen ja väkivallattomaan elämään. Ihmisten on saatava valita johtajansa demokraattisesti, ja heillä on oikeus vapaaseen tiedon saamiseen ja välittämiseen. Ihmisten tulee myös voida puhua, kritisoida, väitellä ja uskoa haluamallaan tavalla, jotta he pystyvät toteuttamaan itseään. Demokratia ei ole pelkästään vapaiden vaalien järjestämistä, vaan toimiakseen demokratia tarvitsee aktiivisia kansalaisia, vapaan median, riippumattomat tuomioistuimet ja läpinäkyvät toimielimet, jotka ovat vastuussa kaikille kansalaisille ja suojelevat heidän oikeuksiaan yhtäläisesti.

 

Yhdysvallat hyödyntää ihmisoikeus- ja demokratiatyössään muun muassa kahdenvälistä diplomatiaa, kehitysapua ja tarvittaessa myös taloudellisia pakotteita. Yhdysvallat pyrkii tekemään yhteistyötä muiden valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa.

 

Yhdysvaltain hallinnossa ihmisoikeusasioita koordinoi ulkoministeriön demokratian, ihmisoikeuksien ja työvoima-asioiden osasto (the Bureau of Democracy, Human Rights, and Labour, DRL).

 

http://www.state.gov/j/drl/index.htm

EU-politiikka

EU-politiikka

Yhdysvallat on EU:n keskeinen kumppani

Euroopan unioni ja Yhdysvallat sitoivat diplomaattiset suhteet jo vuonna 1953, mutta suhteet virallistettiin vasta marraskuussa 1990 transatlanttisen julistuksen myötä. Vuonna 1995 hyväksytty transatlanttinen agenda on toiminut EU:n ja Yhdysvaltain suhteiden perustana.

 

Transatlanttisessa agendassa sovitaan muun muassa neljästä yhteisestä tavoitteesta:

 

  1. Rauhan, kehityksen ja demokratian edistämisestä kaikkialla maailmassa
  2. Maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaamisesta
  3. Maailmankaupan laajentumisen edistämisestä
  4. Läheisempien taloudellisten suhteiden rakentamisesta Atlantin ylitse

Yhteistyön perustana samanlaiset arvot

EU:n ja Yhdysvaltain yhteistyön perustana nähdään usein taloudellinen kumppanuus sekä keskenään samanlaiset arvot, kuten oikeusturvan, ihmisoikeuksien, demokratian, vapauden ja vapaan talouden vaaliminen. Yhteisiä tavoitteita ovat muun muassa:

 

  • Maailmanlaajuisen turvallisuuden lisääminen taistelemalla aseiden leviämistä, terrorismia ja kansainvälistä rikollisuutta vastaan
  • Vaurauden edistäminen ja avun antaminen sitä tarvitseville
  • Strateginen yhteistyö energiaturvallisuuden, ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen alalla
  • Maailmantalouden vapauttaminen


Osapuolet tekevät lisäksi yhteistyötä koulutuksen ja tieteen alalla muun muassa vaihto-ohjelmien, stipendiaattivaihdon ja yhteisten tutkimuslaitosten avulla.

 

EU ja Yhdysvallat pyrkivät laajentamaan yhteistyötä kolmansien osapuolten kuten Kiinan, Intian ja Brasilian kanssa. Yhteistyötä pyritään tehostamaan selkeiden tavoitteiden avulla.

Talous, elinkeinoelämä ja ulkomaankauppa

Talous, elinkeinoelämä

Vakava talouskriisi ravisteli Yhdysvaltoja vuosien 2008 ja 2009 aikana. Virallisesti syvä taantuma päättyi vuoden 2009 puolivälissä, kun maan bruttokansantuote kääntyi kasvuun. Talous on elpynyt kriisin jälkeen hitaasti, ja vuoden 2013 viimeisellä neljänneksellä talouskasvu oli 2,6 prosenttia.

 

Maailman talousfoorumin vuosien 2013-2014 maiden kilpailukykyä vertailevassa indeksissä Yhdysvallat oli viidennellä sijalla 148 maan joukossa. Finanssimarkkinoiden heikentymisen ja makrotaloudellisen vakauden heikentymisen seurauksena Yhdysvallat putosi asteikossa, mutta taloustilanteen parantumisen myötä maan kilpailukyky on jälleen nousussa.

 

Amerikkalaiset yritykset ovat etulinjassa teknologisissa tuotteissa ja sovelluksissa. Erityisesti tietokoneissa, lääketieteessä, ilmakehä- ja avaruusasioissa sekä asevoimiin liittyvissä välineissä ja laitteissa Yhdysvallat on selvä johtaja, vaikkakin toisen maailmansodan jälkeen Pohjois-Amerikan etumatka on pienentynyt.

Palveluvaltainen yhteiskunta

Yhdysvaltojen suurin taloudellinen sektori on palveluala (noin neljä viidesosaa bruttokansantuotteesta) ja toiseksi suurin sektori on teollisuus (noin yksi neljäsosa bruttokansantuotteesta). Maatalous muodostaa noin prosentin maan bruttokansantuotteesta.

 

Mainittavia teollisuuden aloja ovat:

  • polttoaineteollisuus
  • telekommunikaatioteollisuus
  • ruuanjalostusteollisuus
  • moottoriajoneuvoteollisuus
  • avaruuslaiteteollisuus
  • kemikaaliteollisuus
  • elektroniikkateollisuus
  • terästeollisuus
  • puutavarateollisuus
  • kaivosteollisuus

Ulkomaankauppa, kauppapolitiikka

Yhdysvaltain vapaakauppasopimukset

 

Yhdysvalloilla on yhteinen vapaakauppasopimus NAFTA (North American Free Trade Agreement) Kanadan ja Meksikon kanssa sekä DR-CAFTA-vapaakauppasopimus Dominikaanisen tasavallan ja Keski-Amerikan kanssa. Lisäksi Yhdysvalloilla on vapaakauppasopimus Australian, Bahrainin, Chilen, Israelin, Jordanian, Marokon, Omanin, Perun ja Singaporen kanssa.

 

Yhdysvallat neuvottelee myös Tyynenmeren kumppanuussopimuksesta (Trans-Pacific Partnership Trade Agreement, TPP).

 

Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuussopimus

 

Yhdysvaltain ja Euroopan taloussuhteet ovat erittäin tiiviit. Yhdysvaltain ja EU:n kauppasuhteet ovat maailman laajimmat, vaikka mitään muodollista kauppasopimusta ei vielä ole.

 

EU ja Yhdysvallat aloittivat heinäkuussa 2013 neuvottelut transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta (Transatlantic Trade and Investment Partnership, TTIP). Tavoitteena sopimuksessa on laaja-alainen ja vastavuoroinen kaupan vapauttaminen ja talouskasvun vauhdittaminen sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Neuvotteluissa on kolme osa-aluetta: markkinoillepääsy, sääntelykysymykset ja tullien ulkopuoliset esteet sekä globaalit säännöt. Vapaakauppasopimus helpottaisi eurooppalaisten yritysten markkinoillepääsyä Yhdysvalloissa.

 

Vienti ja tuonti

Yhdysvaltain tärkeimpiä kauppakumppaneita ovat Kanada, Meksiko, Kiina, Japani ja Saksa. Vienti EU-maihin on noin 17 % Yhdysvaltojen kokonaisviennistä ja tuonti EU-maista 16 % kokonaistuonnista. EU ja Yhdysvallat ovatkin toistensa suurimpia kauppakumppaneita kun otetaan huomioon sekä vienti että tuonti.

 

Vuonna 2013 Yhdysvaltain tärkeimpiä vientituotteita maailmanlaajuisesti olivat:

 

maataloustuotteet

9,2 %

teollisuustarvikkeet

26,8 %

tuotantohyödykkeet

49,0 %

kulutustuotteet

15,0 %

 

Vastaavasti tuonti Yhdysvaltoihin jakautuu seuraavasti:

 

maataloustuotteet

4,9 %

teollisuustuotteet

32,9 %

tuotantohyödykkeet

49,0 %

kulutustuotteet

15,0 %

 

Lähde: United States Census Bureau

 

Yhteiskunta, kulttuuri ja media

Väestö

Väestönkehitys

  • Väkiluku: 319 000 000 (2014 arvio), josta miehiä noin 49 prosenttia ja naisia 51 prosenttia
  • Väestönkasvu: 0,9 % (2014)
  • Asukastiheys: 34,06/km² (2011)
  • Odotettavissa oleva elinikä: 78,3 vuotta (vuonna 2010)

 

Lähde: Yhdysvaltain väestönlaskentavirasto

Ulkomaalaistaustainen väestö ja etniset vähemmistöt

Vuoden 2012 arvion mukaan Yhdysvaltain väestöstä oli:

valkoisia

77,9 %

latinoja (hispanic)

16,9 %

mustia (black) tai afroamerikkalaisia

13,1 %

aasialaisia

5,1 %

Amerikan intiaaneja tai inuiitteja

1,2 %

Muita

1,7 %

Tyynenmeren alkuasukkaita

0,2 %

 

Lähde: Yhdysvaltain väestönlaskentavirasto

Maasta- ja maahanmuutto

Yhdysvallat on ollut viimeisen sadan vuoden ajan voimakkaasti muuttovoittoinen valtio. 2000-luvulla suurimmat maahanmuuttajaryhmät ovat olleet meksikolaiset, kiinalaiset, intialaiset ja filippiiniläiset.

 

Laiton maahanmuutto on suuri ongelma Yhdysvalloissa. Arviot Yhdysvalloissa oleskelevista laittomista maahanmuuttajista vaihtelivat seitsemän ja kahdenkymmenen miljoonan välillä.

Suurimmat kaupungit asukaslukuineen (vuoden 2012 arvio)

 

1. New York (NY), 8 500 000

2. Los Angeles (CA), 4 000 000

3. Chicago (IL), 3 800 000

4. Houston (TX), 2 300 000

5. Philadelphia (PA), 1 650 000

6. Phoenix (AZ), 1 550 000

7. San Antonio (TX), 1 000 000

8. San Diego (CA), 1 400 000

9. Dallas (TX), 1 250 000

10. San Jose (CA), 1 000 000

 

Uskonto

Yhdysvalloissa ei ole virallista valtionuskontoa. Vuoden 2007 arvion mukaan väestö jakautuu seuraaviin uskontokuntiin (%):

 

protestantteja

51,3

roomalaiskatolisia

23,9

mormoneja

1,7

juutalaisia

1,7

buddhalaisia

0,7

muslimeja

0,6

valtauskontokuntiin kuulumattomia

20

 

Lähde: CIA World Factbook.

Kielet

Valtaosa väestöstä puhuu englantia

Yhdysvaltain virallinen kieli on käytännössä englanti, vaikka varsinaista virallista kieltä ei laissa olekaan määritelty. Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu englantia (82 prosenttia väestöstä). Paikallinen englanti eroaa muun muassa Isossa-Britanniassa puhutusta englannista sanastoltaan ja korostukseltaan.

Espanja on toiseksi puhutuin kieli

Espanjan kieli on toiseksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhuvat pääasiassa latinalaisesta Amerikasta ja Espanjasta tulleet siirtolaiset ja heidän jälkeläisensä. Espanjaa opetetaan laajalti toisena kielenä - erityisesti osavaltioissa, joissa asuu paljon latinalaisamerikkalaisia, kuten Teksasissa, New Mexicossa, Arizonassa, Kaliforniassa, Floridassa ja New Yorkissa. Yhteensä noin 38 miljoonaa amerikkalaista puhuu kotikielenään espanjaa. Yhdysvalloissa onkin viidenneksi eniten espanjankielisiä Meksikon, Kolumbian, Espanjan ja Argentiinan jälkeen.

Muut kielet

Kiinan kieli, enimmäkseen kantonin kiina, on kolmanneksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhutaan lähes ainoastaan amerikankiinalaisen väestön keskuudessa. Lähes kolme miljoonaa yhdysvaltalaista puhuu kotikielenään kiinaa.

Oikeusjärjestelmä

Moniportainen common law -oikeusjärjestelmä

Yhdysvaltain oikeusjärjestelmä eroaa oleellisesti siviilioikeudellisesta järjestelmästä, joka on käytössä Suomessa ja useassa muussa Euroopan maassa. Yhdysvaltain oikeusjärjestelmä on oikeudenpäätöksiin perustuva common law -järjestelmä, jossa ennakkotapauksilla on edelleen keskeinen merkitys.

 

Yhdysvalloissa jokaisella osavaltiolla on oma kattava erillinen lainsäädäntönsä (state law). Osavaltioiden laeissa saattaa olla huomattaviakin erovaisuuksia. Eroavaisuuksista huolimatta oikeuden ja oikeudenkäynnin peruspiirteet ovat useimmissa osavaltioissa samankaltaisia. Osavaltioiden sisällä on myös paikkakuntakohtaista lainsäädäntöä (county laws ja local laws), jolla on merkitystä esimerkiksi yrityksen toimipaikan valinnan kannalta.


Liittovaltiolla on oma lainsäädäntönsä (federal law), joka koskee kaikkia osavaltioita. Merkittäviä liittovaltion lainsäädännön alueita ovat muun muassa kilpailuoikeus ja ympäristöoikeus. Liittovaltion ja osavaltion lainsäädännön ollessa ristiriidassa sovelletaan liittovaltion lakia.

 

Yhdysvalloissa toimii maanlaajuisesti kaksi erillistä, rinnakkaista ja osin päällekkäistä tuomioistuinjärjestelmää: liittovaltion tuomioistuimet (federal courts) ja osavaltion tuomioistuimet (state courts). Rajanveto tuomioistuinten välillä on usein hankalaa, ja toimivaltakiistat ovat jatkuvasti esillä käytännön elämässä.

pdfYhdysvaltojen oikeusjärjestelmästä englanniksi - Department of Staten julkaisu (pdf, 5482kt)

Koulu- ja opetusjärjestelmä

Yhdysvaltain koulutusjärjestelmä eroaa suomalaisesta järjestelmästä

Yhdysvaltain koulutusjärjestelmä eroaa suomalaisesta pääosin sen vuoksi, että sitä hallinnoidaan usealta eri taholta. Koulutukseen liittyviä päätöksiä tehdään liittovaltion, osavaltioiden ja paikallisten hallintojen tasolla. Osavaltiot on jaettu koulupiireihin, joiden sisällä saattaa myös esiintyä erilaisia käytäntöjä.

 

Useimmissa osavaltioissa on yleinen oppivelvollisuus 12. luokkatasoon asti. Joissain osavaltioissa opiskelijoiden annetaan vanhempien suostumuksella jäädä pois koulusta 16 vuoden iässä. Esikouluun mennään yleensä 5-vuotiaana.

Julkisia ja yksityiskouluja

Kouluasteiden nimeämisessä on suurta vaihtelua, mutta yleisin luokittelu on elementary school, middle school (tai junior high school) ja high school. High schoolin jälkeen opetusta tarjotaan korkeakouluissa (university tai college). Julkisten koulujen ohella Yhdysvalloissa on yksityisiä kouluja sekä charter-kouluja, jotka saavat julkista rahoitusta, mutta jotka toimivat koululautakunnan sekä ulkopuolisen, opettajista ja vanhemmista koostuvan ryhmän välisellä toimiluvalla. Myös yliopistot ovat usein yksityisiä. Useat maailman parhaista yliopistoista ovat yhdysvaltalaisia.

 

Julkiset yliopistot saavat rahoitusta liittovaltion ja osavaltion hallituksilta, kuten myös muista lähteistä, mutta yleensä opiskelijat joutuvat lisäksi maksamaan lukukausimaksuja. Korkeakoulujen lukukausimaksut vaihtelevat; jotkut ovat käytännössä ilmaisia kaikille, toiset ovat kalliita etenkin ulkomaalaisille opiskelijoille.

 

Yhdysvallat tarjoaa monia opiskeluvaihtoehtoja myös suomalaisille

 

Yhdysvallat tarjoaa tuhansia vaihtoehtoja lukionjälkeiseen opiskeluun. Opinahjoja löytyy pienistä yhteisöoppilaitoksista maailman parhaisiin yliopistoihin kuten Harvard ja Yale.

 

Amerikkalaiset yliopistot perivät usein kansainvälisiltä opiskelijoilta korkeamman lukukausimaksun kuin paikallisilta opiskelijoilta. Lukukausimaksut vaihtelevat yliopistoittain. Halvimmat maksut ovat yleensä community college -oppilaitoksissa. Suuret valtion yliopistot ovat kohtuuhintaisia ja akateemiselta tasoltaan usein hyviä. Huippuyliopistot perivät yleisesti korkeita maksuja ja niihin pääseminen on saattaa olla hankalaa.

 

Hakuprosessi kannattaa aloittaa ainakin noin vuosi ennen haluttua aloittamispäivää. Amerikkalaiset yliopistot edellyttävät kansainvälisiltä opiskelijoilta tiettyä kielitaitoa, jota mitataan yleisimmin TOEFL (Test of English as a Foreign Language) -kokeella.

 

Hyödyllisiä linkkejä:

 

Yhteiskuntaolot

Eläkejärjestelmä

Yhdysvaltain lakisääteinen työeläkejärjestelmä (OASDI) kattaa lähes kaikki yksityisen sektorin palkansaajat, yrittäjät ja osan julkisen sektorin työntekijöistä. Vähimmäisturvana on tulo- ja tarveharkintainen toimeentuloavustus (SSI). Keskimääräinen eläkeikä on 65 vuotta.Eläkkeen aloittamista on mahdollista sekä aikaistaa että lykätä. Eläkkeiden rahoitukseen osallistuvat työnantajat, työntekijät ja valtio.

 

Eläkevakuutusmaksu peritään puoliksi työnantajilta ja työntekijöiltä palkkakaton alle jäävästä palkasta. Eläkkeen perusteena ovat työuran keskimääräiset kuukausiansiot 35 parhaan ansiovuoden ajalta. Lakisääteisen työeläkejärjestelmän ja toimeentuloturvan hallinnosta vastaa sosiaaliturvan keskushallinto.

Kulttuuri

Kulttuurin keskuksia

New York on maailman kulttuurielämän vaikutusvaltaisimpia keskuksia. Merkittäviä kulttuurikaupunkeja ovat myös Washington DC, Boston, Chicago, Minneapolis, Seattle, San Francisco ja Los Angeles. Tunnettuja kulttuuri-instituutioita ovat muun muassa:

 

  • Lincoln Center (New York City)
  • The John F. Kennedy Center for the Performing Arts (Washington DC)
  • Walt Disney Concert Hall (Los Angeles)
  • The Museum of Modern Art MoMA (New York City)
  • Solomon R. Guggenheim Museum (New York City)

 

Los Angeles ympäristöineen on elokuva-, viihde- ja peliteollisuuden keskus. Museotoiminta on Washington DC:ssä vilkasta ja moninaista: Smithsonianin museokeskukseen kuuluu 19 museota, jotka ovat vierailijoille ilmaisia. Kulttuuritarjonnaltaan monipuolinen New York City on erityisen avoin mm. kokeelliselle taiteelle.

 

Yhdysvallat on satojen kulttuuripiirien ja alakulttuurien risteymä, jossa on hyvin monia yksityisiä korkeatasoisia museoita ja muita kulttuurilaitoksia. Yhdysvallat on vahva kansainvälinen toimija lähes kaikilla kulttuurin aloilla. Maan kulttuurielämän vaikutus näkyy maan rajojen ulkopuolella voimakkaimmin viihdeteollisuudessa, populaarimusiikissa ja elokuvateollisuudessa.

 

Kuva: Tony the Misfit, flickr.com, ccby2.0

Media

Sanomalehdet

Yhdysvalloilla ei ole kansallista sanomalehteä, mutta muun muassa The New York Times ja The Wall Street Journal -lehtiä myydään kaikkialla Yhdysvalloissa. Yhdysvalloissa sanomalehtiä ei usein tilata kotiin, vaan lehti ostetaan irtomyynnistä.

Aikakauslehdet 

Pohjois-Amerikan englanninkieliset lehtimarkkinat ovat valtavat, ja siksi Yhdysvalloissa onkin suuri aikakauslehtiteollisuus satoine erilaisine lehtineen. Yhdysvalloissa on kolme johtavaa viikkolehteä: Time, Newsweek ja U.S. News and World Report.

Televisio ja radio

Televisio on perinteisesti ollut Yhdysvaltain seuratuin media. Televisiokanavia on kolmenlaisia: kaikille saatavissa olevia yleiskanavia sekä usein maksullisia kaapeli- ja satelliittikanavia.

 

Yhdysvaltalainen radio lähettää ohjelmaa sekä FM- että AM-taajuuksilla. National Public Radio on Yhdysvaltain ensisijainen kansallinen radiokanava. Suurin osa kanavista on kaupallisia. 

Kansalaisyhteiskunta

Kansalaisyhteiskunnan rooli on Yhdysvalloissa vahva. Kansalaisjärjestöjä on paljon ja osallistuminen niiden toimintaan on laajaa. Kansalaiset vaikuttavat aktiivisesti erilaisissa järjestöissä ja vapaaehtoistyöhön osallistuminen on erittäin arvostettua ja yleistä.

Kahdenväliset suhteet

Suhteet

Suomen ja Yhdysvaltain suhteet ovat hyvin lämpimät. Yhteistyötä tehdään monella eri osa-alueella ja maiden välillä vallitsee laaja konsensus. Ulkopoliittinen yhteistyö käsittelee lähinnä yhteisiä valtioiden rajoja ylittäviä haasteita sekä kolmansiin maihin liittyviä kysymyksiä.

Hyvien suhteiden ylläpitäminen Suomelle tärkeää

Yksi ulkopoliittisista tavoitteista on transatlanttisten suhteiden edistäminen. Edellytykset tiiviille suhteille ovat hyvät: taloussuhteet ovat aktiivisia ja Suomea arvostetaan yhteistyökumppanina. Yhdysvallat on edelleen Suomen tärkein Euroopan ulkopuolinen kauppakumppani. Yhteistyötä tehdään erityisesti teknologian ja koulutuksen alalla. Yhdysvalloilla on Suomessa suuri ja aktiivinen opiskelijavaihto-ohjelma, ja yhdysvaltalaiset ovat kiinnostuneita suomalaisista korkean teknologian yrityksistä. Molemmat valtiot ovat kiinnostuneita edistämään myös kilpailukyky- ja innovaatiopolitiikkaa.  

 

EU ja Yhdysvallat

Kahdenvälisten suhteiden lisäksi Suomi on mukana kehittämässä EU:n ja Yhdysvaltain suhteita. Suhteiden painopiste onkin siirtynyt yhä enemmän kahdenvälisestä monenkeskiseen yhteydenpitoon. Tämä tie on Suomelle tärkeä, sillä EU ja Yhdysvallat ovat toistensa merkittävimpiä poliittisia ja taloudellisia kumppaneita.

Kaupallis-taloudelliset suhteet

Vienti ja tuonti

Yhdysvallat on Suomen neljänneksi tärkein vientikumppani ja samalla Venäjän jälkeen tärkein vientimaa EU:n ulkopuolella.

 

Yhdysvaltojen osuus Suomen kokonaisviennistä oli 6,4 % vuonna 2012. Suomen tärkeimpiä vientituotteita Yhdysvaltoihin ovat koneet, laitteet, kuljetusvälineet, metsäteollisuuden tuotteet, polttoaineet sekä kemianteollisuuden tuotteet. Suomen vienti Yhdysvaltoihin oli noin 3,1 miljardia euroa.

 

Tuonti Yhdysvalloista oli noin 1,6 miljardia euroa vuonna 2012. Tärkeimmät tuotteet Yhdysvalloista Suomeen ovat raakaöljy ja jalostetut petrokemian tuotteet, koneet, ajoneuvot, kulutustavarat sekä teollisuuden raaka-aineet.

 

Kokonaiskauppavaihdolla mitattuna Yhdysvallat oli vuonna 2012 Suomen kuudenneksi tärkein kauppakumppani.

 

Investoinnit

 

Vuonna 2013 Yhdysvaltojen suorien sijoitusten kanta Suomessa oli 1,3 miljardia euroa. Vastaavasti Suomen suorien sijoitusten kanta Yhdysvalloissa oli 9,6 miljardia euroa.

 

Suomalaiset yritykset Yhdysvalloissa

 

Tilastokeskuksen mukaan Yhdysvalloissa toimi 228 suomalaisyritysten tytäryhtiötä vuonna 2012. Näiden yhtiöiden liikevaihto oli noin 14 miljardia euroa ja henkilöstön määrä noin 32 800.

 

Vastaavasti yhdysvaltalaisyritysten tytäryhtiöitä oli Suomessa 444. Näiden liikevaihto oli noin 9,5 miljardia euroa ja henkilöstön määrä lähes 26 000.

Kulttuurisuhteet

Yhdysvalloissa ollaan kiinnostuneita erityisesti suomalaisesta urheilusta, arkkitehtuurista, designista ja musiikista.  

 

Suomalaiset jääkiekkoilijat kuten Teemu Selänne ovat tunnettuja suuren yleisön keskuudessa. Arkkitehdeistä tunnetuimmat ovat puolestaan Alvar Aalto ja suomalaissyntyinen Eero Saarinen. Saarisen suunnitteleman St. Louisin valtavan 192 metriä korkean kaaren Gateway Archin tuntevat kaikki, vaikka tekijää ei aina tiedetäkään.

 

Kapellimestareista Esa-Pekka Salonen on jättänyt musiikillisen perinnön Kaliforniaan. Hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina 1992–2009 ja vaikutti vahvasti vuonna 2003 valmistuneen musiikkikeskus Walt Disney Concert Hallin rakentamiseen.

 

Osmo Vänskä toimii Minnesota Orchestran pääkapellimestarina. Säveltäjät Jean Sibelius, Magnus Lindberg ja Kaija Saariaho ovat puolestaan jättäneet omat jälkensä yhdysvaltalaiseen konsertti- ja oopperaelämään.

 

Kuva: BenSpark, flickr.com, ccby-nc-sa2.0

Suomalaiset, suomen kieli

Ensimmäiset suomalaiset siirtolaiset muuttivat Yhdysvaltoihin Delawaressa sijaitsevaan New Sweden -siirtokuntaan 1600-luvulla. Suuri siirtolaisvirta alkoi kuitenkin vasta 1880-luvulla, ja huipussaan virtaus oli 1900-luvun alussa, kunnes se toisen maailmansodan jälkeen hiipui.

Suomalaiset Yhdysvalloissa tällä hetkellä

Tällä hetkellä Yhdysvalloissa asuu noin 650 000 suomalaista tai suomensukuista. Vuoden 2000 väestölaskennan mukaan suurin osa heistä asuu erityisesti Michiganin, Minnesotan ja Kalifornian osavaltioissa. Lisäksi Floridan Lake Worthin alueella on aktiivinen suomalaisyhteisö. Floridassa talvehtii joka vuosi noin 30 000 suomalaista, ja lisäksi Yhdysvaltoihin tulee vuosittain tuhansia suomalaisia työskentelemään ja opiskelemaan.

Historia

Yhdysvallat tunnusti Suomen vuonna 1919

Kun Suomi oli itsenäistynyt vuonna 1917, se pyrki saamaan Yhdysvaltain diplomaattisen tunnustuksen. Epävakaisen poliittisen tilanteen vuoksi tunnustus saatiin kuitenkin vasta 7.5.1919, jolloin Yhdysvaltain ulkoministeri Robert Lansing lähetti Suomen ulkoministeri Rudolf Holstille sähkeen, jossa ilmoitettiin Yhdysvaltain tunnustaneen maan itsenäiseksi.

 

Virallinen diplomaattisten suhteiden sopimus allekirjoitettiin 30.5.1919, ja 1920-luvulla suhteiden kehittäminen jatkui. Maiden välille solmittiin useita kahdenvälisiä sopimuksia, jotka koskivat muun muassa lainoja, tulliasioita, satama- ja viisumimaksuja sekä välimies- ja sovittelumenettelyjä.

Diplomaattisuhteet katkesivat vuonna 1944 ja palautettiin vuonna 1945

Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen marraskuussa 1939 Yhdysvallat vetäytyi hieman kahdenvälisestä yhteistyöstä ja antoi Suomelle enää rajoitettua tukea talvisodan aikana. Yhdysvallat yritti kuitenkin saada Neuvostoliittoa lieventämään rauhansopimuksen vaatimuksia diplomatian ja moraalisen painostuksen keinoin.

 

Toisen maailmansodan aikana Suomen ja Yhdysvaltain välit viilenivät, kun maat asettuivat sodassa eri puolille. Yhdysvallat katkaisi diplomaattisuhteet kesäkuussa 1944, mutta ei julistanut Suomelle sotaa. Välit lämpenivät kuitenkin uudelleen, ja syyskuussa 1944 Yhdysvallat nimesi jälleen itselleen edustajan Suomeen. Diplomaattiset suhteet palautettiin maaliskuussa 1945.

Suhteet toisen maailmansodan jälkeen

Toisen maailmansodan jälkeen suhteet vakiintuivat ja yhteistyö lisääntyi. Suomi sai puolueettomuuspolitiikalleen tukea Yhdysvalloilta. Suhteissa keskityttiin erityisesti talousapuun ja kaupankäyntiin, ja Yhdysvallat pyrki myös tukemaan Suomen historiallisia, kulttuurisia ja taloudellisia siteitä länteen.

 

Suhteiden kehittäminen on jatkunut edelleen ja niihin on sisältynyt lukuisia korkean tason vierailuita. Sopimuksia on tehty muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon, tieteen, kuljetuksen ja tekniikan aloilla.

Suomen suurlähettiläät Yhdysvalloissa

Vuoteen 1954 saakka Suomea edusti lähettiläs ja vuodesta 1954 lähtien suurlähettiläs.

 

  • Armas Saastamoinen 1919–1921
  • Leonard Åström 1921–1934
  • Eero Järnefelt 1934–1938
  • Hjalmar Procopé 1939–1944
  • Kalle Jutila 1945–1951
  • Johan Nykopp 1951–1958
  • Richard Seppälä 1958–1965
  • Olavi Munkki 1965–1972
  • Leo Tuominen 1972–1977
  • Jaakko Iloniemi 1977–1983
  • Richard Müller 1983–1985
  • Paavo Rantanen 1986–1988
  • Jukka Valtasaari 1988–1996
  • Jaakko Laajava 1996–2001
  • Jukka Valtasaari 2001–2005
  • Pekka Lintu 2006–2011
  • Ritva Koukku-Ronde 2011–

Historia

Itsenäisyys vuonna 1776

Yhdysvaltain historia sai alkunsa kapinaan nousseista brittiläisistä siirtokunnista. Kolmetoista siirtokuntaa muodosti valtion nimeltään ”Amerikan Yhdysvallat”, kun Yhdysvaltain itsenäisyys tunnustettiin Pariisin rauhansopimuksessa vuonna 1783. Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4.7.1776, kun kongressin asettama valiokunta laati itsenäisyysjulistuksen.

Kysymys orjuuden lakkauttamisesta ja sisällissota

Kysymys orjuuden lakkauttamisesta oli 1800-luvulla vuosikymmenien ajan Yhdysvaltain suurimpia sisäisiä kiistakysymyksiä. Pohjoisissa osavaltioissa orjuus kiellettiin pian maan itsenäistymisen jälkeen, mutta etelävaltioissa orjuus jatkui 1860-luvulle saakka. Sen jatkamista vaadittiin, koska esimerkiksi puuvillateollisuuden pelättiin muussa tapauksessa lamaantuvan. Niillä läntisillä raja-alueilla, jotka tuolloin eivät vielä kuuluneet mihinkään osavaltioon, orjuus oli vuonna 1820 säädetyn lain (Missourin kompromissin) mukaan sallittua vain leveyspiirin 36° 30' eteläpuolella. Samaa leveyspiiriä pitkin tulivat myöhemmin kulkemaan alueelle perustettujen uusien osavaltioiden rajat.


Orjuuden ohella huomattavaksi kiistakysymykseksi muodostuivat osavaltioiden oikeudet ja liittovaltion rooli. Kiistat kärjistyivät siinä määrin, että ne johtivat vuosina 1861–1865 käytyyn Yhdysvaltain sisällissotaan. Teollistunut pohjoinen voitti maatalousvaltaisen etelän ja esti eteläisten osavaltioiden itsenäistymisyrityksen. Pohjoisvaltioiden voiton jälkeen orjuus lakkautettiin kaikkialla Yhdysvalloissa ja lähes neljä miljoonaa orjaa vapautettiin.

Teollistuminen ja siirtolaisaalto 1800-luvulla

Yhdysvaltain teollistuminen lähti toden teolla käyntiin sisällissodan jälkeen. Teollistumisesta seurasi vaurastumisen lisäksi lukuisia sosiaalisia ongelmia.


Siirtolaisia virtasi Yhdysvaltoihin muun muassa kasvavan teollisuuden työvoimaksi. Maahanmuuttajat saivat vallata tietyn kokoisen maa-alueen haluamastaan "vapaasta paikasta" ilmaiseksi. Yhdysvaltain länsiosissa syntyi ristiriitoja valkoisten uudisasukkaiden ja Amerikan intiaanien sekä pientilallisten ja suurkarjankasvattajien välille. Vähäisen lainvalvonnan takia erimielisyydet ja ryöstöt yleistyivät, ja syntyi käsite ”villi länsi”. Maahanmuuttajat toivat puolestaan teollisuudelle työvoimaa ja loivat monimuotoisia yhteisöjä Amerikan kehittymättömille alueille.

Ensimmäinen maailmansota

Yhdysvallat pysyi ensimmäisessä maailmansodassa aluksi puolueettomana, mutta liittyi ympärysvaltoihin huhtikuussa 1917, kolme vuotta sodan alkamisen jälkeen. Tämä auttoi ympärysvallat voittoon.

 

Yhdysvalloilla oli ensimmäisen maailmansodan alkuun asti ollut runsaasti velkaa muille valtiolle, mutta sodan ansiosta tilanne kääntyi ympäri. Yhtenä sodan "suurista voittajavaltioista" Yhdysvallat pääsi neuvottelemaan Versaillesin rauhasta. Myös amerikkalainen kulttuuri aloitti maailmanvalloituksensa ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Toinen maailmansota

Yhdysvallat liittyi toiseen maailmansotaan liittoutuneiden puolelle joulukuussa 1941, kun Japani teki yllätyshyökkäyksen Pearl Harborin laivastotukikohtaan. Yhdysvaltain ja Euroopan tiedemiehistä koottu ryhmä onnistui ensimmäisenä ydinpommin kehittämisessä, ja ydinpommin käyttö Hiroshimassa ja Nagasakissa sai Japanin sotilasjohdon antautumaan ja lopettamaan toisen maailmansodan.

 

Vaikka maailmansota oli Yhdysvalloille taloudellisesti kallis, se ei kokenut menetyksiä sodan aikana omalla mantereellaan. Pitkä sotatila kasvatti Yhdysvaltain teollisuutta ja lisäsi investointeja tekniseen kehitystyöhön, mikä paransi maan asemia sotatilan päätyttyä.

Kylmä sota

Sodan jälkeen vuonna 1945 perustettiin Yhdistyneet kansakunnat, jonka päämaja asetettiin New Yorkiin. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat ja muut vapaat länsimaat olivat Neuvostoliiton vastapuolena kylmässä sodassa. Tässä vastakkainasettelussa Yhdysvallat edusti demokratiaa ja markkinataloutta Neuvostoliiton edustaessa kommunismia ja keskusjohtoisuutta.

 

Kylmän sodan alkuvuosina Pohjois-Korea hyökkäsi Etelä-Koreaan ja tätä seurasi Korean sota, jossa Yhdysvallat oli keskeisessä roolissa eteläisen Korean puolella vuosina 1950–1953. Yhdysvallat taisteli myös Vietnamin sodassa vuosina 1964–1975.

 

Yhdysvaltain hallitus edisti matematiikan ja luonnontieteiden osaamista teknisen kilpailun voittamiseksi, mikä huipentui kilpajuoksuun avaruudessa. Presidentti John F. Kennedy asetti päämääräksi ihmisen viemisen kuun pinnalle, ja unelma toteutui vuonna 1969.

Kehitys toisen maailmansodan jälkeen: talouskasvua ja hippikulttuuria

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat koki kaupungistumisen ja korkean talouskasvun jakson. Havaijin erityisalue äänesti liittymisestä Yhdysvaltain 50. osavaltioksi vuonna 1959. Presidentti John F. Kennedy murhattiin vuonna 1963. Kansalaisoikeusliike pyrki saamaan kaikille maan asukkaille yhtenäiset oikeudet ja lisäämään tasa-arvoa. Liike taisteli erityisesti mustien kokemaa rasismia vastaan. Näihin aikoihin Yhdysvalloissa kehittyi myös ympäri maailmaa levinneitä alakulttuureja kuten hippikulttuuri.

 

Hyvä tietää

Asemapaikan sijainti

Yhdysvallat sijaitsee Pohjois-Amerikan mantereella Kanadan ja Meksikon välissä. Pinta-alaltaan Yhdysvallat on maailman kolmanneksi tai neljänneksi suurin valtio riippuen laskentatavasta. Yhdysvallat jakautuu 50 osavaltioon.

Asuminen, asunnot

Monissa suurkaupungeissa kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen löytäminen voi olla erityisen hankalaa. Omistusasuminen on Yhdysvalloissa yleistä ja siihen kannustetaan.

 

Takuuvuokra on yleensä kuukauden vuokran suuruinen - joskus vuokranantaja saattaa vaatia enemmänkin, jos vuokralaisella ei esimerkiksi ole luottotietoja Yhdysvalloissa. Käytännön asioista saa paljon tietoa esimerkiksi internetistä, paikallislehdistä ja yliopistojen ilmoitustauluilta. Ennen vuokrasopimuksen allekirjoittamista on hyvä selvittää irtisanomisoikeus sekä se kuinka jatkaa sopimusta.

 

Internetissä asuntoja voi etsiä muun muassa seuraavilta sivuilta:

 

Autot

Autolla on ollut merkittävä osa Yhdysvaltain kaupungistumisessa, ja se on pääasiallinen kulkuneuvo useilla alueilla.Yhdysvalloissa on nopeita moottoriteitä, joista tärkein on Interstate Highway -järjestelmä. 

Auton vuokraaminen

Auton vuokraamiseen vaaditaan aina luottokortti ja ajokortti. Alle 25-vuotiaat ovat niin sanotusti alaikäisiä ja joutuvat yleensä maksamaan autovakuutuksista enemmän. Kaikki autovuokraamot eivät vuokraa autoja alle 25-vuotiaille.

Ajokortin hankkiminen

Yhdysvalloissa jokainen osavaltio määrää omista ajokorttisäännöistään. Vaatimukset ja menettelyt vaihtelevat osavaltion mukaan: esimerkiksi ajokortin saa joissain osavaltioissa 16-vuotiaana, toisissa 18-vuotiaana. Ulkomaisten ajokorttien hyväksyminen vaihtelee myös alueittain: jotkut osavaltiot hyväksyvät eurooppalaisen ajokortin käytön jopa vuoden ajan, joskus taas uutta ajokorttia täytyy anoa jo 10 päivän sisällä, matkan tarkoituksesta riippuen. Ajokorttia edeltävät koulutusvaatimukset vaihtelevat nekin suuresti.


Department of Motor Vehicles vastaa ajokorteista kussakin osavaltiossa. Ota heihin yhteyttä tarvitessasi ajokorttia. Esimerkkiosavaltioita:

 

Edustustot

Yhdysvalloissa sijaitsevat suurlähetystöt ja konsulaatit sekä Yhdysvaltain suurlähetystöt ja konsulaatit ulkomailla löytyvät esimerkiksi usembassy.gov -sivustolta.

Ilmasto

Maan suuren koon sekä suurten maantieteellisten vaihtelujen myötä Yhdysvalloista löytyy lähes kaikkia eri ilmastotyyppejä.

 

Sadannesta läntisestä pituuspiiristä itään päin mentäessä ilmasto vaihtelee pohjoisen kosteasta mannerilmastosta etelän kosteaan subtrooppiseen ilmastoon. Floridan eteläkärki ja Havaiji ovat puolestaan tropiikkia. Suuret tasangot sadannen pituuspiirin länsipuolella ovat osa kuivaa ilmastoa. Suurin osa läntisistä vuoristoista ja lounaisista aavikoista kuuluu aro- tai aavikkoilmastoon. Kalifornian rannikolla olevat alueet kuuluvat välimerenilmastoon ja Oregonin ja Washingtonin rannikkoalueet meri-ilmastoon. Suurin osa Alaskasta on subarktista tai niin sanottua napailmastoa.  

 

Hurjat sääilmiöt eivät ole Yhdysvalloissa epätavallisia. Lähellä Meksikon rajaa sijaitsevissa osavaltioissa esiintyy usein hurrikaaneja, ja suurin osa maailman tornadoista havaitaan Yhdysvalloissa, etenkin keskilännen ”tornadokujalla” (Tornado alley).

Joukkoliikenne

Joukkoliikenteen taso vaihtelee alueittain. Yhdysvalloissa yksityisautoilu on hyvin suosittua ja joukkoliikennejärjestelyt saattavat olla puutteellisia varsinkin suurkaupunkien ulkopuolella.

Julkisesta liikenteestä huolehtivat bussit ja joissakin suurkaupungeissa lisäksi metro. Kaupunkien välillä kulkee rautatieverkosto, ja kaupungista toiseen pääsee usein myös bussilla. New Yorkin metro on yksi maailman käytetyimmistä maanalaisista liikenneverkostoista.

 

Lentoliikenne on suosittu pitkän matkan matkustustapa.

 

Hyödyllisiä linkkejä

          (http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_bus_operating_companies#.C2.A0United_States)

 

Kuva: tomzzzz, flickr.com, ccby-nc2.0

Kansalliset vapaapäivät

Yhdysvalloissa ei ole kansallisia vapaapäiviä samalla tavoin kuin Suomessa. Yksityisillä yrityksillä, osavaltioilla ja kunnilla voi olla omat säädöksensä työntekijöille myönnettävistä vapaapäivistä. Osavaltiot ja kunnat noudattavat usein liittovaltion työntekijöiden vapaapäiviä, mutta poikkeuksia voi esiintyä.

Kansallisia, liittovaltion työntekijöille laissa säädettyjä vapaapäiviä Yhdysvalloissa

  • Uudenvuodenpäivä
  • Martin Luther Kingin päivä (tammikuun kolmas maanantai)
  • Presidentin virkaanastujaispäivä (20. tammikuuta joka neljäs vuosi Washington D.C.:n alueella liikenneruuhkien välttämiseksi)
  • Presidenttien päivä (helmikuun kolmas maanantai)
  • Kaatuneiden muistopäivä (toukokuun viimeinen maanantai)
  • Itsenäisyyspäivä (4. heinäkuuta)
  • Labor day (syyskuun ensimmäinen maanantai)
  • Kolumbuksen päivä (lokakuun toinen maanantai)
  • Veteraanien päivä (11. marraskuuta)
  • Kiitospäivä (marraskuun neljäs torstai)
  • Joulupäivä

Mitat ja painot

Yhdysvalloissa ei käytetä metrijärjestelmää vaan vanhaa brittiläistä järjestelmää, jota nimitetään myös mailijärjestelmäksi.

Tärkeimmät pituus-, tilavuus- ja painomitat:

  • 1 maili (mile) = 1760 jaardia (yard)  = 1609 metriä
  • 1 jaardi = 3 jalkaa (foot) = 0,914 metriä
  • 1 jalka = 12 tuumaa (inch) = 0,305 metriä
  • 1 tuuma = 2,54 senttimetriä
  • 1 gallona = 3,785 litraa
  • 1 stone = 14 paunaa (lbs) = 224 unssia (ounce) = 6,35 kilogrammaa
  • 1 pauna = 16 unssia = 453,6 kilogrammaa
  • 1 unssi = 28,35 grammaa

 

Hyvän avun käännöksiin tarjoaa esimerkiksi verkkosivu onlineconversion.com.

Pankit

Yhdysvalloissa toimii lukuisia eri pankkeja. Pankkitoiminnoissa sekit ovat vielä edelleen laajalti käytössä. Luottokortti on lähes välttämätön Yhdysvalloissa. Sitä tarvitaan etenkin matka-, hotelli- tai vuokra-auton varauksia tehdessä. Tunnetuimmat luottokortit Visa, Amex, MasterCard ja EuroCard hyväksytään yleisesti. VisaElectron käy maksuvälineenä useissa paikoissa.

Pankkitilin avaaminen

Pankista riippuen pankkitilin avaamisen yhteydessä vaaditaan todistus yhdysvaltalaisesta asumisosoitteesta, henkilöllisyystodistus (tai jopa kaksi erillistä kuten ajokortti ja passi) sekä joissain tapauksissa myös yhdysvaltalainen sosiaaliturvatunnus. Pankkitilejä on erilaisia ja kannattaa tutustua niihin ennen tilin avaamista, jotta tili olisi juuri omiin käyttötarpeisiin sopiva.

 

Pankit veloittavat usein tileistään kuukausimaksun. Palvelumaksut vaihtelevat pankeittain.

 

Jos luottokorttia ei myönnetä, siihen voi olla monta syytä. Voi olla, ettei henkilö ole asunut tietyssä osoitteessa tai työskennellyt työpaikassa tarpeeksi pitkään, tai tulot eivät ole luottokortin myöntäjän vaatimia. Eri luottokorttiyhtiöillä on eri vaatimukset, mutta jos monet yhtiöt antavat kielteisen vastauksen, se tarkoittaa, että luottotiedot eivät ole vielä tarpeeksi hyviä luottokorttia varten.

Luottotausta (credit history)

Hyvää luottohistoriaa arvostetaan Yhdysvalloissa erittäin paljon. Luottotiedotta oleminen saattaa olla jopa huonompi asia kuin se, että on hieman huonot luottotiedot. Luottotietoja tarvitaan esimerkiksi silloin, kun haetaan luottokorttia, töitä, vakuutusta tai rahoitetaan autoa tai kotia. Alkuun pääsemiseen tarvitaan sosiaaliturvatunnus: esimerkiksi sähköyhtiö, kaapeliyhtiö ja puhelinyhtiö pyytävät luovuttamaan sosiaaliturvatunnuksen ja ilmoittavat sitten luottoluokituslaitoksille laskujen maksamistyylistä (maksaako ajallaan ja niin edelleen).

Posti

Postin kulku on suhteellisen luotettavaa ja nopeaa. Postia kannetaan yleisesti myös lauantaisin.

Puhelimet

Kaikki suomalaiset puhelimet eivät toimi Yhdysvalloissa, ja oman matkapuhelimen toiminta kannattaa tarkistaa Suomessa ennen matkalle lähtemistä jostakin asiantuntevasta puhelinliikkeestä. Turistit voivat halutessaan ostaa Yhdysvalloista niin sanotun prepaid-liittymän, joka veloittaa sekä lähtevistä että vastaanotetuista puheluista.

Rekisteröity parisuhde

Rekisteröityä parisuhdetta ei tunnusteta Yhdysvalloissa liittovaltion tasolla, mutta parisuhteen voi rekisteröidä monessa osavaltiossa.

 

Rekisteröidyllä parisuhteella ei Yhdysvalloissa ole välttämättä samoja juridisia oikeuksia kuin avioliitolla.

Sosiaaliturva

Sosiaaliturvatunnus

Yhdysvalloissa sosiaaliturvatunnusta tarvitaan muun muassa veroihin, sosiaalipalveluihin, ajokortin saamiseen ja moottoriajoneuvon rekisteröimiseen.

 

Jos oleskelustatus vain sallii, niin sosiaaliturvatunnus kannattaa ensisijaisesti hankkia sosiaaliturvatoimistosta “Social Security Administration” (SSA).

 

Ohjeet sosiaaliturvatunnuksen hakemiseen ja itse lomakkeen voi tulostaa internetistä SSA:n sivulta.

 

Suomi-kuva

Suomen maakuva Yhdysvalloissa on yleisesti ottaen varsin myönteinen. Yhdysvaltalaisten mielikuvat Suomesta liittyvät usein puhtaaseen luontoon ja toimivaan yhteiskuntaan.

 

Yhdysvaltalaismedia on viime vuosina nostanut esille myös Suomen menestyksekkään koulutusjärjestelmän. Tämän lisäksi lehdistössä on kirjoitettu klassisesta musiikista, designista, ruoasta, suomalaisista jääkiekkoilijoista sekä mobiilipeleistä. Yhdysvaltalainen Newsweek-aikakauslehti valitsi Suomen maailman parhaaksi maaksi vuonna 2010.

 

Yhdysvalloissa toimii lukuisia suomalais-amerikkalaisia järjestöjä ja Yhdysvalloissa on paljon Suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin liittyvää toimintaa. Koko maassa toimivat muun muassa Kipinä-kerho ja Finlandia Foundation, ja monilla paikkakunnilla on omia pienempiä kerhoja ja tapahtumia.

 

Lista muista edustustojen tiedossa olevista suomalais-amerikkalaisia järjestöistä löytyy finland.org-sivuilta

Sähkövirta

Sähkövirran jännite on Yhdysvalloissa 110 V. Suomalaiset laitteet toimivat Yhdysvalloissa, mutta hieman ”laiskemmin”. Pistokkeet ovat erilaiset kuin Suomessa, joten suomalaisten sähkölaitteiden käyttöä varten on oltava adapteri. Yhdysvalloista Suomeen tuodut sähkölaitteet eivät kestä Suomessa käytettävää korkeampaa 220 V jännitettä, vaan käyttöä varten tarvitaan muuntaja.

Valuutta

Yhdysvaltain dollari (tunnus $, lyhenne USD) on Yhdysvaltain virallinen rahayksikkö. Yhdysvaltain dollari jaetaan sataan senttiin (englanniksi cent, tunnus ¢).

Muuta

Verotus

Jos asuu Suomessa korkeintaan kuusi kuukautta vuodessa, tulee hakea lähdeverokortti. Halutessaan maksaa veroja Yhdysvaltoihin kannattaa ottaa ensin yhteyttä Suomen verohallintoon. Verotusta Yhdysvalloissa hoitaa maan verovirasto (Internal Revenue Service).

 

 

Useimmat Yhdysvaltain osavaltiot keräävät valtiollisen tuloveron liittovaltion tuloveron lisäksi.

TulostaLähetä

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Washington

Päivitetty 14.7.2014

© Suomen suurlähetystö ja pääkonsulaatit: Washington, New York ja Los Angeles
 | Tietoa palvelusta | Yhteystiedot