Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Suomen suurlähetystö, Washington - Suomen pääkonsulaatit, New York ja Los Angeles : Tietoa Yhdysvalloista : Historia

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Washington, D.C.
SUOMEN PÄÄKONSULAATIT, New York ja Los Angeles

  • Embassy of Finland, Washington
    Puh. +1-202-298 5800, sanomat.was@formin.fi
  • Consulate General of Finland, New York
    Puh. +1-212-750 4400, consulate.nyc@formin.fi
  • Consulate General of Finland, Los Angeles
    Puh. 1-310-203 9903, sanomat.los@formin.fi
  • Yhteystiedot
English | Suomi | Svenska | Español |  |  |  |  | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 

Maatiedosto Yhdysvallat

Nimi

KieliVirallinen nimiKäyttönimi
SuomiAmerikan YhdysvallatYhdysvallat
RuotsiAmerikas Förenta StaterFörenta Staterna
EnglantiThe United States of AmericaUnited States, USA

Itsenäistyminen

4. heinäkuuta 1776

Kansallispäivä

4. heinäkuuta

Lippu

Aikaero Suomeen

Kesäisin: -7h (New York ja Washington D.C), -10h (Los Angeles)

Talvisin: -7h (New York ja Washington D.C), -10h (Los Angeles)

Pinta-ala

9 629 091 km²

Väkiluku

309 171 247, Yhdysvaltain väestölaskentaviraston arvio maaliskuussa 2010.

Pääkaupunki

Suomeksi: Washington, D.C.

Omalla kielellä: Washington, D.C.

Diplomaattisuhteet

Solmittiin ensimmäisen kerran 30. toukokuuta 1919. Diplomaattisuhteet katkesivat 30. kesäkuuta 1944 ja ne solmittiin uudelleen 18. elokuuta 1945.

Tunnustanut Suomen

7. toukokuuta 1919

Suomen edustautuminen

Suomen edustustot: Yhdysvallat

Edustautuminen Suomessa

Edustautuminen: Yhdysvallat

Linkit

Poliittinen järjestelmä

Poliittinen järjestelmä

Yhdysvallat on demokraattinen liittotasavalta. Maan perustuslaki astui voimaan 17. syyskuuta 1787 ja se on jaettu sisällön mukaan seitsemään artiklaan:

 

    • 1. artikla: Lainsäädäntövalta (The Legislative Branch)
    • 2. artikla: Toimeenpanovalta (The Executive Branch)
    • 3. artikla: Tuomiovalta (The Judicial Branch)
    • 4. artikla: Osavaltioiden valtaoikeudet ja niiden rajat (States’ Powers and Limits)
    • 5. artikla: Perustuslain muutokset (Amendment)
    • 6. artikla: Liittovaltion valtaoikeudet (Federal Power)
    • 7. artikla: Ratifiointi (Ratification)

 

Perustuslakiin on myöhemmin tehty 27 lisäystä, joista kymmenen ensimmäistä kulkee ”Bill of Rights” -nimen alla. Lisäartikloissa säädetään muun muassa uskonnon-, sanan-, lehdistön- ja kokoontumisvapaudesta.

Yhdysvallat on jaettu osavaltioihin

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Maa on jaettu 50 hallinnolliseen osavaltioon ja yhteen kongressin alaiseen piirikuntaan. Lisäksi Yhdysvaltoihin kuuluvat Amerikan Samoa, Guam, Pohjois-Mariaanien liittovaltio, Puerto Rico ja Yhdysvaltain Neitsytsaaret sekä pienet erillissaaret Baker, Howland, Jarvis, Johnstonin atolli, Kingmanin riutta, Midwaysaaret, Navassa, Palmyran atolli ja Wake.

 

Sisäisesti osavaltiot jaetaan 3 140 piirikuntaan, jotka edelleen jakautuvat kuntiin. Osavaltioilla on omat oikeusjärjestelmänsä ja lakinsa. Niissä säädetään myös piirikuntien ja kuntien valtaoikeuksista.

Valtionpäämies

Yhdysvaltain valtionpäämies on presidentti, joka valitaan epäsuorissa vaaleissa valitsijamiesten avulla. Presidentin toimikausi on nelivuotinen. Tämänhetkinen valtionpäämies Barack Hussein Obama II, syntynyt 4. elokuuta 1961, on järjestyksessään 44. presidentti. Hänen toinen kautensa alkoi 20. tammikuuta 2013. Varapresidentin virkaa hoitaa Joseph Robinette Biden, Jr., syntynyt 20. marraskuuta 1942. Presidentti toimii valtionpäämiehen lisäksi myös puolustusvoimien komentajana sekä maan hallituksen johtajana, sillä Yhdysvalloissa ei ole pääministerin virkaa.

Presidentin tehtävät

Presidentin tehtäviin kuuluu kabinetin ja muiden korkeiden toimikuntien johtajien nimittäminen ja hän on vastuussa maan lakien toimeenpanemisesta. Presidentillä on valtaoikeudet neuvotella ja allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia, jonka jälkeen ne kuitenkin vaativat senaatin hyväksynnän. Presidentillä on myös oikeus muuttaa tai tarkentaa lakeja sekä armahtaa syytettyjä. Presidentin velvollisuuksiin kuuluvat kongressille raportoiminen sekä toimenpiteitä vaativien asiakysymysten saattaminen kongressin tietoon.

Parlamentti

Yhdysvaltain kongressi, United States Congress on kaksikamarinen ja koostuu senaatista, the Senate ja edustajainhuoneesta, the House of Representatives. Perustuslain mukaan kongressilla on yksinoikeus lakien säätämiseen ja sotien julistamiseen. Se myös hyväksyy presidentin virkaansa.

Edustajainhuone

Edustajainhuone koostuu 435 edustajasta, joiden kausi on kaksivuotinen. Tällä hetkellä edustajanhuoneessa on 200 demokraattia, 233 republikaania ja 2 täyttämätöntä paikkaa. Edustajainhuoneen vaalit ovat suoria kansanvaaleja ja edustajien määrä on suhteessa osavaltion asukaslukuun. Lisäksi Kolumbian piirillä, Puerto Ricolla ja neljällä muulla territoriolla on yhteensä kuusi edustajaa, joilla ei ole äänioikeutta.

 

Edustajainhuonetta johtaa puhemies, Speaker of the House, jonka edustajat valitsevat joukostaan. Puhemies on Yhdysvaltain virka-asteikossa järjestykseltään kolmas presidentin ja varapresidentin jälkeen. Edustajainhuoneen tehtäviin kuuluu muun muassa budjetin hyväksyminen, ja sillä on mahdollisuus asettaa valtion virkamiehiä syytteeseen sekä valita presidentti, mikäli valitsijamiesten äänet menevät tasan.

Senaatti

Senaatti koostuu sadasta senaattorista, joiden kausi on kuusivuotinen (kolmannes senaatista valitaan kahden vuoden välein). Senaatinvaalit ovat suorat kansanvaalit ja jokaista osavaltiota edustaa kaksi senaattoria.

 

Tällä hetkellä demokraateilla on 53 senaattoria ja republikaaneilla 45, ja lisäksi senaatissa on kaksi sitoutumatonta senaattoria. Senaatin puheenjohtajana toimii virallisesti varapresidentti, mutta todellisuudessa johtajan virkaa hoitaa yleensä senaatin itse valitsema valtapuolueen edustaja. Mikäli senaatin äänet menevät äänestyksessä tasan, varapresidentin ääni ratkaisee. Seuraavat edustajanhuoneen vaalit pidetään marraskuussa 2014 ja seuraavat senaatinvaalit  marraskuussa 2016.

Äänioikeus

Äänioikeus vaaleissa ja kansanäänestyksissä on jokaisella 18 vuotta täyttäneellä kansalaisella. Äänestäminen vaatii lisäksi rekisteröinnin kaikissa muissa paitsi Pohjois-Dakotan osavaltiossa. Vuoden 2008 vaaleissa äänioikeutetuista 64,9 prosenttia oli rekisteröitynyt äänestäjiksi ja 58,2 prosenttia äänioikeutetuista kävi lopulta äänestämässä.

Hallitus

Yhdysvaltain hallitusta, the Cabinetia johtaa presidentti, joka muodostaa ja nimittää hallituksen senaatin hyväksynnän jälkeen. Hallituksen toimikausi on sama kuin presidentin, ja perinteisesti se koostuu vain enemmistöpuolueen jäsenistä. Tällä kaudella hallituksessa on 12 miestä ja kolme naista, joista kaikki ovat demokraattipuolueen edustajia lukuun ottamatta puolustusministeri Chuck Hagelia.

Yhdysvaltain ministeriöt ja ministerit

  • Ulkoministeriö, Department of State, John Kerry 
  • Valtiovarainministeriö, Department of the Treasury, Jack Lew 
  • Puolustusministeriö, Department of Defense,  Chuck Hagel
  • Oikeusministeriö, Department of Justice,  Eric H. Holder, Jr.
  • Sisäasiainministeriö, Department of the Interior, Sally Jewell
  • Maatalousministeriö, Department of Agriculture, Thomas J. Vilsack
  • Kauppaministeriö, Department of Commerce, Penny Pritzker
  • Työministeriö, Department of Labor, Thomas E. Perez
  • Sosiaali- ja terveysministeriö, Department of Health and Human Services, Kathleen Sebelius
  • Asunto- ja kaupunkikehityksen ministeriö, Department of Housing and Urban Development, Shaun L.S. Donovan
  • Liikenneministeriö, Department of Transportation, Anthony Foxx
  • Energiaministeriö, Department of Energy, Ernest Moniz
  • Opetusministeriö, Department of Education, Arne Duncan
  • Veteraaniasiain ministeriö, Department of Veterans Affairs, Eric K. Shinseki
  • Kansallisen turvallisuuden ministeriö, Department of Homeland Security, Rand Beers

Lisäksi seuraavilla henkilöillä on ministerin arvo

  • Valkoisen talon henkilöstöpäällikkö Denis McDonough 
  • Yhdysvaltain ympäristöviraston johtaja Gina McCarthy
  • Liitovaltion budjettijohtaja Sylvia Burwell 
  • Kauppaedustaja Michael Froman
  • YK-lähettiläs Samantha Power
  • Valkoisen talon taloudellinen neuvonantaja Jason Furman

Presidentin toimeenpanotoimisto

Presidentin, varapresidentin ja hallituksen lisäksi toimeenpanovallan yhteydessä mainitaan usein myös presidentin toimeenpanotoimisto (Executive Office of the President, EOP). Presidentin toimeenpanotoimiston johtajana toimii Valkoisen talon henkilöstöpäällikkö, ja se koostuu useimmiten presidentin lähimmistä neuvonantajista. Toimeenpanotoimiston jäsenet ovat presidentin nimeämiä, joskin osa vaatii senaatin hyväksynnän.

 

Toimiston alaisuudessa toimii muun muassa Valkoisen talon tiedotustoimisto (White House Press Office) sekä kansallinen turvallisuusneuvosto (National Security Council.) Toimeenpanotoimiston tehtävinä on muun muassa välittää presidentin viestejä kansalaisille ja edistää Yhdysvaltojen kauppaetuja ulkomailla.

Sisäpolitiikka

 

113. kongressi - yhteistyötä vai ristiriitoja?

 

Marraskuussa 2012 pidetyissä kongressin välivaaleissa kansa valitsi kaikki edustajainhuoneen 435 edustajaa. Demokraatit saavuttivat paremman vaalituloksen kuin vuonna 2010, mutta republikaanit säilyttivät edustajanhuoneen enemmistön.

 

Ulkopolitiikka, turvallisuuspolitiikka

Ulkopolitiikka

Päämääränä Yhdysvaltain turvallisuuden takaaminen

Presidentti Obaman hallinnon ulkopolitiikan päämääränä on Yhdysvaltain turvallisuuden takaaminen. Obaman mukaan kansan turvallisuuden varmistaminen ja amerikkalaisten perusarvojen sekä aatteiden kunnioittaminen kulkevat käsi kädessä.

 

Hallinnon tavoitteena on nostaa diplomatia ja kehitys puolustuksen rinnalle ulkopolitiikan ydinelementtien joukkoon, ja konfliktien ehkäiseminen, ratkaiseminen sekä konfliktialueiden jälleenrakennus ovat yhä keskeisempi osa tulevaisuuden ulkopolitiikkaa.

 

Tarpeen vaatiessa Yhdysvallat ei kaihda voimankäyttöä silloin kun sen omat intressit, kansalaiset tai liittolaiset ovat uhattuina. Edistäessään intressejään Yhdysvallat on kuitenkin valmis kuuntelemaan muita ja keskustelemaan vastapuolen kanssa. Vuonna 2009 ulkopolitiikan toteuttamista vaikeutti maan sisäpoliittinen tilanne: taloudellinen tilanne, työpaikkojen luominen sekä terveydenhuoltouudistus vaativat presidentin huomion.

Laaja ulkopoliittinen agenda

Ulkopoliittinen agenda on laaja ja sen toteuttaminen haasteellista: Yhdysvallat haluaa vahvistaa suhteitaan historiallisiin kumppaneihin Eurooppaan ja Aasiaan, ja se on luonut yhteyden nouseviin maihin kuten Intiaan, Indonesiaan ja Brasiliaan. Kiinaan ja Venäjään on pyritty luomaan rakentavat suhteet.

 

Huhtikuussa 2010 Yhdysvallat allekirjoitti strategisten aseiden vähentämistä koskevan sopimuksen Venäjän kanssa. Ydinaseiden leviämisen estäminen on tärkeää presidentti Obamalle. Joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen on edelleen haasteena Iranissa ja Pohjois-Koreassa. Lähi-idän rauhaa, turvallisuutta ja rauhanprosessia edistetään.

 

Afganistanissa ja Pakistanissa on käsiteltävänä vakavia turvallisuusongelmia ja Irakin sota halutaan lopettaa vastuullisesti. Yhdysvaltain ulkopoliittisella agendalla ovat myös seuraavat globaalit haasteet: ilmastonmuutos ja energiakysymykset, ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen, Internetin vapauden sekä naisten aseman vahvistaminen. Kehityspuolella ensisijaisia tavoitteita ovat globaali terveys ja ruokaturvallisuus.

Alueellinen yhteistyö

Yhdysvallat on Amerikan valtioiden järjestön (Organization of American States, OAS) jäsen. Kyseinen järjestö on läntisen pallonpuoliskon johtava valtioiden yhteistyöjärjestö. Järjestön yleiskokous järjestetään vuosittain, ja Yhdysvalloilla on pysyvä edustusto järjestössä.

 

Lisäksi Yhdysvallat järjestää yhdessä Meksikon ja Kanadan kanssa Pohjois-Amerikan foorumin (North American Forum), jossa valtioiden hallinnon ja talouselämän edustajat keskustelevat taloudellisista ja yhteiskunnallisista asioista. Yhdysvaltojen, Meksikon ja Kanadan johtajat kokoontuvat vuosittain myös Pohjois-Amerikan johtajien kokouksessa (Nort American Leaders’ Summit).

Kahden- ja monenväliset sopimukset

Yhdysvalloilla on lukuisia alueellisia kahden- ja monenvälisiä sopimuksia kuten

  • Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus, North American Free Trade Agreement, NAFTA Kanadan ja Meksikon kanssa,
  • Keski-Amerikan vapaakauppasopimus, Dominican Republic – Central America Free Trade Agreement, CAFTA-DR Dominikaanisen tasavallan ja viiden muun Keski-Amerikan valtion kanssa ja 
  • Pohjois-Amerikan ilmapuolustuskomento, North American Aerospace Defense Command, NORAD Kanadan kanssa.

Järjestöt

Yhdysvallat on aktiivisesti mukana lukuisissa kansainvälisissä järjestöissä.

Yhdysvaltojen jäsenyys kansainvälisissä järjestöissä

  • YK Yhdistyneet kansakunnat, 1945
  • IMF Kansainvälinen valuuttarahasto, 1945
  • YK:n turvallisuusneuvosto, 1946
  • GATT/WTO General Agreement on Tariffs and Trade (tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus) / Maailman kauppajärjestö, 1947
  • NATO Pohjois-Atlantin liitto, 1949
  • OECD Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö, 1960
  • APEC Aasian ja Tyynenmeren maiden talousjärjestö, 1989
  • NAFTA Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus, 1994
  • ETYJ Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö, 1995

Kansainvälisiä järjestöjä Yhdysvalloissa

  • YK:n päämaja, New York
  • Maailmanpankki, Washington, DC
  • Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, Washington, DC
  • ETYK Euroopan yhteistyö- ja turvallisuuskonferenssi, Washington, DC
  • NATO ACT Pohjois-Atlantin liiton sotilaallinen päämaja, Norfolk
  • Amerikan valtioiden järjestö, Washington, DC

 

Lisäksi Yhdysvallat on jäsenenä epävirallisissa maailman johtavien valtioiden ryhmissä kuten G8:ssa ja G20:ssa. Osallistumisen lisäksi Yhdysvallat on tarkkailijajäsenenä ja keskustelukumppanina monessa monikansallisessa järjestössä ympäri maailmaa kuten Euroopan neuvostossa ja Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestö ASEANissa.

Puolustuspolitiikka

Yhdysvallat on ainoa suurvalta, jolla on sekä maailmanlaajuiset intressit että globaali toimintakyky.  Yhdysvallat toimii ulko- ja turvallisuuspolitiikan alueella aktiivisesti ja sen sotilaallinen läsnäolo ulottuu lähes kaikkialle maailmassa. Yhdysvallat on valmis käyttämään asevoimiansa oman alueensa ulkopuolella taloudellisten ja turvallisuuspoliittisten intressiensä turvaamiseksi.

 

Yhdysvaltain asevoimien päätehtävä on maan kansalaisten sekä kansallisten etujen turvaaminen.  Vuonna 2001 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen kansallisen turvallisuuden takaaminen on ollut keskeinen teema Yhdysvaltain turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa.

Irak ja Afganistan

Sotilasoperaatiot Irakissa ja Afganistanissa ovat kuluttaneet asevoimien henkilöstä ja kalustoa. Sodan vaikutukset ulottuvat syvälle yhteiskuntaan kansalliskaartin ja reserviläisten aikaisempaa suuremman osuuden johdosta. Yhdysvallat on sitoutunut Irakiin pitkälle tulevaisuuteen, vaikka sen taistelujoukot on suunniteltu vedettäväksi Irakista vuoden 2010 loppuun mennessä. Yhdysvallat on sitoutunut pitkäaikaisesti myös Afganistaniin.

 

Yhdysvallat pyrkii ensisijaisesti yhteistyöhön liittolaistensa kanssa sekä hankkimaan kansainvälisen oikeutuksen voimankäyttötoimilleen. Yhdysvallat on kuitenkin ollut valmis toimimaan tietyissä tapauksissa myös ilman kansainvälisoikeudellista valtuutusta yksin tai vapaaehtoisten maiden koalitiossa, jos maan kansallinen etu on sitä vaatinut. Yhdysvallat ei sulje pois ennaltaehkäisevää voimankäyttöä. Kokemukset Irakin sodassa sekä Afganistanissa ovat vahvistaneet suuntausta kohti monenkeskistä yhteistyötä sekä laaja-alaista, ennalta ehkäisevää ja yhteiskunnan eri sektoreiden rakentamista painottavaa näkemystä kriisinhallinnassa.

 

Yhdysvaltain asevoimien vahvuus on noin 1,3 miljoonaa sotilasta. Puolustukseen käytetään vuoden 2010 aikana noin 800 miljardia dollaria.

Vuoden 2010 puolustusselonteko

Vuoden 2010 alussa julkaistu Yhdysvaltain puolustusselonteko ”Quadrennial Defense Review, QDR”, määrittelee Obaman hallinnon kansallisen puolustusstrategian sekä asevoimien kehittämisen suunnan. Selonteon neljä päätavoitetta ovat

 

  1. voittaa käynnissä olevat sodat Irakissa ja Afganistanissa,
  2. ennaltaehkäistä ja torjua tulevaisuuden uhkat,
  3. valmistautua voittamaan tulevaisuuden konfliktit ja
  4. ylläpitää ja kehittää asevoimia.

 

QDR 2010 korostaa aikaisempia selontekoja voimakkaammin yhteistyötä eri viranomaisten välillä sekä kansainvälisten kumppanuuksien merkitystä ongelmanratkaisussa. Selonteko löytyy Puolustusministeriön sivuilta (http://www.defense.gov/qdr/).

 

Muita keskeisiä Obaman hallinnon julkaisemia puolustushallinnon strategia-asiakirjoja ovat muun muassa:

 

Yhdysvaltain puolustushallinnon rakenne

Yhdysvaltojen puolustushallinnolle ja ylimmälle sotilaalliselle päätöksentekojärjestelmälle on ominaista korostettu siviilijohtoisuus. Presidentin asema puolustushallinnon johdossa on keskeinen: hän on asevoimien ylipäällikkö. Käytännössä presidentti johtaa asevoimia puolustusministerin sekä puolustushaarakomentajien neuvoston puheenjohtajan kautta. Jokaisella puolustushaaralla on muun muassa oma ministerinsä, joka johtaa esikuntineen oman puolustushaaransa hallintoa, koulutusta ja varustamista. Yhdysvaltojen asevoimien puolustushaarat ovat maavoimat, merivoimat, ilmavoimat ja merijalkaväki.

 

Yhdysvaltojen puolustuspolitiikkaa ja asevoimien kehitystä ohjataan hallituksen päätöksillä sekä eräillä määräaikaisilla asiakirjoilla, jotka käsitellään ja hyväksytään kongressissa. Näin kansanedustuslaitos pääsee vaikuttamaan puolustuspolitiikkaan, vaikka järjestelmä muutoin on hyvin presidenttikeskeinen. Tärkein kongressin vaikutuskeino on vuosittainen budjettikäsittely.

 

Puolustusministeri on vastuussa sekä puolustuspolitiikan laatimisesta että sen toteuttamisesta ja puolustusministeriön jokapäiväisen toiminnan johtamisesta. Hänen lähimpänä apulaisenaan on varapuolustusministeri.

 

Puolustusministeriö (virallisesti Department of Defense, DoD, mutta yleensä puhekielessä Pentagon) vastaa sotilaallisen voiman tuottamisesta sodan ehkäisemiseksi ja Yhdysvaltojen suojaamiseksi. Puolustusministeriötä johtaa puolustusministeri presidentin alaisuudessa.

 

Puolustusministeriön osia ovat:

 

  • Office of the Secretary of Defense (OSD, suomalaisittain varsinainen puolustusministeriö)
  • Joint Chiefs of Staff (puolustushaarakomentajien neuvosto), jonka johtoesikuntana on Joint Staff (suomalaisittain pääesikunta)
  • Department of Army (maavoimaministeriö)
  • Department of Navy (merivoimaministeriö)
  • Department of Air Force (ilmavoimaministeriö)
  • Unified Combatant Commands (alueelliset ja toiminnalliset voimaryhmät)
  • Inspector General (sisäisen tarkastuksen toimisto)

Office of the Secretary of Defense

Office of the Secretary of Defense on puolustusministerin esikunta, jonka tärkeimmät tehtävät liittyvät puolustuspolitiikan ja puolustusbudjetin laatimiseen sekä asevoimien kehittämiseen. OSD:hen kuuluvat muun muassa puolustusministerin ja varapuolustusministerin toimistot, sekä viisi apulaispuolustusministeriä (Under Secretary of Defense). Apulaispuolustusministereiden alaisuudessa toimii lisäksi useita eri aloista vastaavia avustavia ministereitä, joiden vastuualueina ovat politiikka, henkilöstö ja valmius, tilintarkastus, tiedustelu sekä materiaalihankinnat, teknologia ja logistiikka.

Puolustushaarakomentajien neuvosto

Puolustushaarakomentajien neuvostoa johtaa puolustushaarakomentajien neuvoston puheenjohtaja (Chairman of the Joint Chiefs of Staff). Muina jäseninä ovat neuvoston varapuheenjohtaja sekä maa-, meri-, merijalkaväen ja ilmavoimien komentajat. Puolustushaarakomentajien neuvoston puheenjohtajan esikuntana toimii Joint Staff (joka vastaa lähinnä pääesikuntaa), johtajanaan Director of the Joint Staff.

 

Puolustushaarakomentajien neuvoston puheenjohtaja on korkein sotilashenkilö Yhdysvalloissa ja hän vastaa suomalaisittain puolustusvoimain komentajaa. Toiminnallisesti puheenjohtaja ei kuitenkaan ole asevoimien komentaja, sillä hän ei vastaa asevoimien operatiivisesta johtamisesta. Hänen tärkeimpänä tehtävänään on toimia presidentin, kansallisen turvallisuusneuvoston ja puolustusministerin tärkeimpänä sotilaallisena neuvonantajana.

Maa-, meri- ja ilmavoimien ministeriöt

Maa-, meri- ja ilmavoimien omat ministeriöt (Military Departments) vastaavat joukkojen tuottamisesta, organisoinnista, varustamisesta ja kouluttamisesta voimaryhmien käyttöön. Näitä puolustushaaraministeriöitä johtavat puolustushaaraministerit, joiden alaisuudessa puolestaan ovat vara- ja apulaispuolustushaaraministerit sekä puolustushaarojen komentajat.

 

Merivoimat ja merijalkaväki kuuluvat merivoimaministeriön alaisuuteen. Merivoimia lukuun ottamatta kaikilla puolustushaaroilla on kolme eri komponenttia: aktiivijoukot, reservijoukot ja kansalliskaarti. Merivoimilla ei ole omaa kansalliskaartia. Aktiivijoukkojen tapaan reservijoukot on tarkoitettu liittovaltion johdettaviksi. Kansalliskaartin joukot ovat ensisijaisesti osavaltioiden kuvernöörien johdossa oleva sotilaallinen komponentti, jonka liittovaltio voi tarvittaessa ottaa johtoonsa.

Alueelliset voimaryhmät

Yhdysvallat on jakanut maapallon kuuden alueellisen voimaryhmän vastuualueeksi. Näiden alueellisten voimaryhmien lisäksi asevoimiin kuuluu neljä toiminnallista voimaryhmää, ilman varsinaista aluevastuuta.

Kehityspolitiikka

Ulkoinen apu kuuluu ulkopolitiikan kulmakiviin

Ulkoinen apu on yksi Yhdysvaltojen ulkopolitiikan kulmakivistä. Siitä vastaavat ulkoministeriö ja United States Agency for International Development (USAID), joka on liittovaltion alainen itsenäinen laitos. Ulkoisen avun hallinnointi on kuitenkin melko hajanaista, ja kokonaiskuvan saaminen voi olla varsin hankalaa.

Yhdysvallat on suurin yksittäinen kehitysavun antaja

Absoluuttisin termein Yhdysvallat on suurin yksittäinen kehitysavunantajamaa vuonna 2006 (21,75 miljardia dollaria), mutta suhteessa bruttokansantuotteeseen esimerkiksi EU:n osuus on suurempi. Vuonna 2006 Yhdysvaltojen kehitysapu oli noin 0,16 prosenttia sen bruttokansantuotteesta, kun EU:n vastaava luku oli 0,43 prosenttia.

 

Kokonaisuudessaan Yhdysvaltojen ulkoministeriön kansainvälisten asioiden budjetti on noin 50 miljardia dollaria, mikä sisältää sekä ulkoministeriön että USAIDin kansainvälisten toimintojen kuluja hallinnosta hakeyhteistyöhön. Tästä USAIDin osuus on vuonna 2010 noin 1,6 miljardia dollaria. Ulkoministeriön hallinnoimaan kahdenvälisen avun osuus on noin 22,5 miljardia dollaria ja itsenäisten järjestöjen (esimerkiksi Peace Corpsin ja Millennium Challenge Corporationin) noin 1,5 miljardia. Kansainvälisille organisaatioille on varattu noin 3,8 miljardia ja multilateraalitoimintaan noin 2,4 miljardia. Kansainvälisten rahoituslaitosten osuus on noin 2 miljardia dollaria.

Kehitysavulle entistä tärkeämpi asema Obaman kaudella

Presidentti Obaman kaudella merkittävä ulkoista apua koskeva uutinen on, että kehitysapu halutaan nostaa entistä korkeammalle Yhdysvaltojen ulko-, puolustus- ja turvallisuuspolitiikan keskiöön.

 

Presidentin kehityspolitiikkaa koskeva selvitys (Presidential Study on Global Development) on ollut valmisteilla jo jonkin aikaa. Alustavien tietojen perusteella ulkoista apua tultaneen uudistamaan merkittävällä tavalla. Selvityksen arvellaan valmistuvan lähikuukausina. Samoin ulkoministeriön laatima arvio (Quadrennial Diplomacy and Development Review) on ollut työn alla jo pitkään, ja sen odotetaan valmistuvan syksyllä 2010.

 

Vuosi 2010 onkin eräänlainen välivuosi, jonka kuluessa koko ulkoinen apu käydään kriittisesti läpi. Yhdysvallat pyrkii lisäämään transatlanttista yhteistyötä ja nostamaan avun tehokkuutta. Yhteistyötä halutaan lisätä erityisesti kehitysmaissa, mutta myös politiikka-tason yhteistyölle on kysyntää.

Maakohtainen apu vuosina 2009 ja 2010

Vuonna 2009 maakohtaiseen ulkoiseen apuun käytettiin noin 26 miljardia dollaria. Afrikan osuus oli noin 6,6 miljardia ja Lähi-idän vajaa 5 miljardia. Israel ja Egypti olivat vielä vuonna 2009 suurimmat yksittäiset vastaanottajamaat. Irak kuului viime vuonna pienimpiin vastaanottajamaihin, mutta jälleenrakennuskauden päästessä alkuun sen osuus kasvaa. Afganistanin osuus oli yli miljardi dollaria.

 

Vuoden 2010 arvio Yhdysvaltojen maakohtaiseksi avuksi on noin 34 miljardia. Afrikka nousee 7 miljardiin ja Lähi-itä 5,5 miljardiin. Israel ja Egypti ovat edelleen suurimmat vastaanottajat, eikä Israelin tuki ole ennakkopuheista poiketen laskenut (noin 2,2 miljardia). Egyptin osuus on noin 1,3 miljardia ja Irakin, Jordanian sekä West Bank/Gazan osuudet ovat kaikki puolen miljardin tietämillä. Afganistan on saamassa 2,6 miljardia  ja Pakistan 1,4 miljardia. Perinteiset kumppani- ja kohdemaat Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa eivät yllä enää näihin lukemiin Kolumbiaa lukuun ottamatta (0,5 miljardia).

 

Hyödyllisiä linkkejä:

Ihmisoikeudet

Yhdysvaltain hallinnossa ihmisoikeusasioita koordinoi ulkoministeriön demokratian, ihmisoikeuksien ja työvoima-asioiden osasto (the Bureau of Democracy, Human Rights, and Labour, DRL).

Demokratia kuuluu Yhdysvaltain ihmisoikeuspolitiikan keskiöön

Demokratia, sananvapaus ja oikeusvaltio muodostavat Yhdysvaltain ihmisoikeuspolitiikan kulmakiven.

 

Ihmisten on saatava valita johtajansa vapaasti, ja heillä on oikeus vapaaseen tiedon saamiseen ja välittämiseen. Ihmisten tulee myös voida puhua, kritisoida, väitellä ja uskoa haluamansa tavalla, jotta he pystyvät toteuttamaan itseään.

 

Jokaisella tulisi olla mahdollisuus täysipainoiseen ja väkivallattomaan elämään. Demokratia ei ole pelkästään vapaiden vaalien järjestämistä, vaan toimiakseen se tarvitsee aktiivisia kansalaisia, vapaan median, riippumattomat tuomioistuimet ja läpinäkyvät toimielimet, jotka ovat vastuussa kaikille kansalaisille ja suojelevat heidän oikeuksiaan yhtäläisesti.

 

Demokratian lisäksi ihmiskunnan kehitys on Yhdysvalloille tärkeä ihmisoikeuspolitiikan tavoite. Jotta ihmisillä olisi mahdollisuus hyödyntää oikeuksiaan, heille on pystyttävä tarjoamaan perusoikeudet kuten ruokaa, suojaa ja koulutusta. Lisäksi ympäristön kestävä kehitys, terveys, pakolaisten suojelu sekä naisten, lasten ja vähemmistön oikeudet ovat tärkeitä.

Miten ihmisoikeuksia kohennetaan?

Ulkoministeri Hillary Clinton linjaa Obaman hallinnon neljä päälähestymistapaa ihmisoikeuksien kohentamiseen seuraavasti:

 

  • Kansainväliset standardit ja niiden seuraaminen. Tavoitteena on rohkaista, tai jopa vaatia, että hallitukset ottavat vastuun ihmisoikeuksien sisällyttämisestä lainsäädäntöön, riippumattomien tuomioistuinten pystyttämisestä sekä asiantuntevien ja kurinalaisten poliisivoimien ylläpitämisestä.
  • Käytännönläheiset ja joustavat tavoitteet, jotta ne saavutetaan mahdollisimman yksinkertaisella tavalla.
  • Tuki kansalaisten itsensä ajamalle muutokselle. Ihmisoikeuksien toteuttaminen ei saa olla ainoastaan hallitusten asia.
  • Pääpainopisteiden laajentaminen. Tuetaan niitä, joiden ihmisoikeudet jo toteutuvat sekä hädässä ja avun tarpeessa olevia.

 

Lähde: “Remarks on the Human Rights Agenda for the 21st Century”

Yhdysvallat edistää ihmisoikeuksia yhteistyössä muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa

Yhdysvallat pyrkii olemaan ihmisoikeusasioissa läheisessä yhteistyössä erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien, Euroopan Unionin ja erinäisten alueellisten järjestöjen kanssa. Yhdysvallat on YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsen vuosina 2009–2012. Yhdysvallat valmistelee vuonna 2010 ihmisoikeusneuvostolle ensimmäistä raporttiaan sisäisestä ihmisoikeustilanteestaan, ja se tulee neuvoston käsiteltäväksi marraskuussa 2010.

 

Hyödyllisiä linkkejä:

Muuta

Yhdysvallat on ratifioinut seuraavat ihmisoikeussopimukset:

  • Geneven 3. sopimus sotavankien kohtelusta, 1955
  • Geneven 4. sopimus siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana, 1955
  • YK:n orjuutta koskeva yleissopimus, 1956
  • YK:n pakolaisten oikeusasemaa koskeva pöytäkirja, 1968
  • YK:n naisten valtiollisia oikeuksia koskeva yleissopimus, 1976
  • YK:n kansanmurhaa koskeva yleissopimus, 1988
  • Kansainvälisen työjärjestön 105. sopimus pakkotyön poistamisesta, 1991
  • YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, 1992
  • YK:n kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen yleissopimus, 1994
  • YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansanvälinen yleissopimus, 1994
  • Kansainvälisen työjärjestön 182. sopimus lapsityön pahimpien muotojen kieltämisestä ja välittömät toimet niiden poistamiseksi, 1999

Yhdysvallat on ollut mukana laatimassa seuraavia sopimuksia, muttei ole ratifioinut niitä:

  • YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus
  • Amerikan valtioiden järjestön ihmisoikeussopimus
  • Geneven 1. sopimus maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta
  • Geneven 2. sopimus merisotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoutuneiden aseman parantamisesta
  • YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus
  • YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus

Yhdysvallat ei ole mukana seuraavissa ihmisoikeussopimuksissa:

  • Kansainvälisen työjärjestön 29. sopimus pakollisesta työstä
  • Kansainvälisen työjärjestön 87. sopimus ammatillisesta järjestäytymisvapaudesta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelusta
  • Kansainvälisen työjärjestön 98. sopimus järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamisesta
  • YK:n ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskeva yleissopimus
  • YK:n pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus
  • Kansainvälisen työjärjestön 138. sopimus työhön pääsemisen vaadittavasta vähimmäisiästä

EU-politiikka

EU-politiikka

Yhdysvallat on EU:n keskeinen kumppani

EU ja Yhdysvallat sitoivat diplomaattiset suhteet jo vuonna 1953, mutta suhteet virallistettiin vasta marraskuussa 1990 transatlanttisen julistuksen myötä. Vuonna 1995 hyväksytty transatlanttinen agenda on toiminut EU:n ja Yhdysvaltojen suhteiden perustana.

 

Transatlanttisessa agendassa sovitaan muun muassa neljästä yhteisestä tavoitteesta:

 

  1. Rauhan, kehityksen ja demokratian edistämisestä kaikkialla maailmassa.
  2. Maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaamisesta.
  3. Maailmankaupan laajentumiseen edistämisestä.
  4. Läheisempien taloudellisten suhteiden rakentamisesta Atlantin ylitse.

Yhteistyön perustana samanlaiset arvot

EU:n ja Yhdysvaltojen suhde on kehittynyt viime vuosina myönteiseen suuntaan. Yhteistyön perustana nähdään usein keskenään samanlaiset arvot kuten oikeusturvan, ihmisoikeuksien, demokratian, vapauden ja vapaan talouden vaaliminen sekä taloudellinen kumppanuus. Yhteisiä tavoitteita ovat muun muassa:

 

  • Maailmanlaajuisen turvallisuuden lisääminen taistelemalla aseiden leviämistä, terrorismia ja kansainvälistä rikollisuutta vastaan;
  • Vaurauden edistäminen ja avun antaminen sitä tarvitseville;
  • Strateginen yhteistyö energiaturvallisuuden, ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen alalla;
  • Maailmantalouden vapauttaminen


Osapuolet tekevät lisäksi yhteistyötä koulutuksen ja tieteen alalla muun muassa vaihto-ohjelmien, stipendiaattivaihdon ja yhteisten tutkimuslaitosten avulla.

 

Tulevaisuudessa EU ja Yhdysvallat pyrkivät laajentamaan yhteistyötä kolmansien osapuolten kuten Kiinan, Intian ja Brasilian kanssa. Yhteistyötä pyritään tehostamaan selkeiden tavoitteiden avulla.

Talous, elinkeinoelämä ja ulkomaankauppa

Talous, elinkeinoelämä

Talouskriisi on taittunut Yhdysvalloissa

Vakava talouskriisi ravisteli Yhdysvaltoja vuosien 2008 ja 2009 aikana. Syvin kriisi on kuitenkin nyt taittunut. Virallisesti syvä taantuma päättyi vuoden 2009 puolivälissä, kun maan bruttokansantuote kääntyi kasvuun.

 

Vuoden 2009 lopussa talouden kasvu voimistui entisestään; vuoden viimeisellä neljänneksellä talouskasvu oli jopa 5,6 prosenttia eli voimakkainta kuuteen vuoteen. Vuoden 2010 ensimmäisellä vuosineljänneksellä talous kasvoi 3,2 prosenttia, ja talouskasvun uskotaan jatkuvan tällä tasolla koko vuoden. Vaikka riski uudesta taantumasta on pienentynyt, talous elpyy hitaasti.

Talouden ongelmat

Taantuman seurauksena työttömyysprosentti Yhdysvalloissa on kohonnut korkeaksi, joka oli 9,7 prosenttia maaliskuussa 2010, eikä sen uskota pienentyvän nopeasti. Väestön ikääntyminen on haaste myös Yhdysvalloissa. Tällä hetkellä ihmisistä reilu kaksitoista prosenttia on yli 65-vuotiaita, mutta luku kasvaa huomattavasti tulevina vuosina. Sodan jälkeen syntyneiden eläkkeelle siirtyminen tuo paineita eläkejärjestelmien uudelleenjärjestelyihin ja ylipäänsä kansakunnan talouteen.

 

Pitkäaikaisina ongelmina Yhdysvaltojen taloudessa voidaan pitää suurta velkaantumista ja riittämätöntä investointia talouden infrastruktuuriin. Kongressin budjettitoimisto CBO:n (Congressional Budget Office) arvion mukaan vuoden 2009 lopussa liittovaltion velka oli kokonaisuudessaan 7,5 biljoonaa dollaria, joka on noin 53 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Korkea kilpailukyky

World Economic Forumin vuosien 2009–2010 maiden kilpailukykyä vertailevassa indeksissä Yhdysvallat oli Sveitsin jälkeen toisella sijalla 133 maan joukossa. Yhdysvallat putosi toiselle sijalle finanssimarkkinoiden heikentymisen ja makrotaloudellisen vakauden heikentymisen seurauksena. International Institute for Management Developmentin kevään 2009 vertailussa Yhdysvallat oli ykkönen 57 maan joukossa.

 

Yhdysvaltalaiset yritykset ovat etulinjassa teknologisissa tuotteissa ja sovelluksissa. Erityisesti tietokoneissa, lääketieteessä, ilmakehä- ja avaruusasioissa sekä asevoimiin liittyvissä välineissä ja laitteissa Yhdysvallat on selvä johtaja, vaikkakin toisen maailmansodan jälkeen Pohjois-Amerikan etumatka on pienentynyt.

Palveluvaltainen yhteiskunta

Yhdysvaltojen bruttokansantuote on jakautunut sektoreittain seuraavasti:

  • maatalous 1,2 prosenttia
  • teollisuus 21,9 prosenttia
  • palvelut 76,9 prosenttia

 

Tärkeimpiä maataloustuotteita ovat:

  • vehnä
  • maissi
  • muut viljat
  • hedelmät
  • vihannekset
  • puuvilla
  • sika
  • nauta
  • siipikarja
  • maitotuotteet
  • kala
  • metsätuotteet

 

Mainittavia teollisuuden aloja ovat:

  • polttoaineteollisuus
  • telekommunikaatioteollisuus
  • ruuanjalostusteollisuus
  • moottoriajoneuvoteollisuus
  • avaruuslaiteteollisuus
  • kemikaaliteollisuus
  • elektroniikkateollisuus
  • terästeollisuus
  • puutavarateollisuus
  • kaivosteollisuus

Ulkomaankauppa, kauppapolitiikka

WTO:n jäsen

Yhdysvallat on Maailman kauppajärjestö WTO:n jäsen. Yhdysvalloilla on merkittävä rooli WTO:n Dohan neuvottelukierroksella, joka ei viime aikoina ole juurikaan edennyt. Yhdysvallat katsoo, ettei tähän mennessä saavutettu neuvottelupaketti ole riittävän tasapainoinen ja kunnianhimoinen. Se katsoo, että erityisesti nousevien kehitysmaiden kuten Kiinan, Intian ja Brasilian tulisi avata markkinoitaan enemmän.

 

Yhdysvaltojen ja Euroopan taloussuhteet ovat erittäin tiiviit. Yhdysvaltojen ja EU:n kauppasuhteet ovat maailman laajimmat, vaikka mitään muodollista kauppasopimusta ei ole. Vuonna 2007 perustettu Transatlanttinen talousneuvosto TEC (Transatlantic Economic Council) tarjoaa foorumin, jossa käydään erityisesti sääntely-yhteistyöhön liittyvää vuoropuhelua. 

Yhdysvaltojen vapaakauppasopimukset

Yhdysvalloilla on vapaakauppasopimuksia 17 maan kanssa:

  • Australia
  • Bahrain
  • Kanada
  • Chile
  • Costa Rica
  • Dominikaaninen tasavalta
  • El Salvador
  • Guatemala
  • Honduras
  • Israel
  • Jordania
  • Meksiko
  • Marokko
  • Nicaragua
  • Oman
  • Peru
  • Singapore

 

Kanadan ja Meksikon kanssa Yhdysvalloilla on yhteinen vapaakauppasopimus NAFTA (North American Free Trade Agreement).

 

Yhdysvalloilla on yhteinen kauppasopimus myös Dominikaanisen tasavallan ja Keski-Amerikan kanssa. Lisäksi Yhdysvallat on allekirjoittanut vapaakauppasopimukset Etelä-Korean, Panaman ja Kolumbian kanssa, mutta sopimuksia ei toistaiseksi ole tuotu kongressiin lopullista hyväksyntää varten.

 

Yhdysvallat on aloittanut neuvottelut Tyynenmeren kumppanuussopimuksesta (Trans-Pacific Partnership Trade Agreement, TPP).

 

Tällä hetkellä TPP:ssä ovat mukana:

  • Australia
  • Brunei
  • Chile
  • Uusi-Seelanti
  • Peru
  • Singapore
  • Vietnam

 

Hallinnon mukaan TPP:stä on tarkoitus luoda malli tuleville kauppasopimuksille.

Yhdysvallat ja Kiina

Kiina on Yhdysvaltojen tärkeä kauppakumppani. Maiden välinen kauppasuhde on Yhdysvalloille alijäämäinen. Talouslaman seurauksena amerikkalaisten kulutus väheni, ja Yhdysvallat onkin korostanut Kiinalle, että sen tulisi jatkossa rakentaa talouskasvuaan enemmän kotimaisen kysynnän varaan. Yhdysvallat katsoo, että Kiinan valuutan kurssi on liian alhainen, mikä edesauttaa kauppasuhteiden epätasapainoa. Kahdenvälisiä taloussuhteita käsitellään korkealla tasolla niin sanotussa strategisessa ja taloudellisessa dialogissa (Strategic and Economic Dialogue SED).

Tavoitteena työpaikkojen luominen

Keskeinen kauppapoliittinen tavoite vuonna 2010 on luoda lisää työpaikkoja. Vuoden 2010 kauppapolitiikkaa käsittelevässä raportissaan presidentti Obama katsoo, että tehokas kauppapolitiikka lisää vientiä, joka puolestaan luo työpaikkoja.

Vienti ja tuonti

Yhdysvaltojen vientituotteet jakautuvat seuraavasti:

maataloustuotteet

9,2 %

teollisuustarvikkeet

26,8 %

tuotantohyödykkeet

49,0 %

kulutustuotteet

15,0 %

 

Tärkeimpiä vientikaupan kumppaneita Yhdysvalloille ovat:

Kanada

20,1 %

Meksiko

11,7 %

Japani

5,1 %

Saksa

4,2 %

Iso-Britannia

4,1 %

 

Eurooppa muodostaa noin neljänneksen Yhdysvaltojen kokonaisviennistä. Lisäksi palveluiden vienti Eurooppaan on yli kaksinkertaistunut viimeisen vuosikymmenen aikana, ja Euroopan osuus palveluiden kokonaisviennistä on jo lähes puolet.

 

Yhdysvaltojen kauppatase on kokonaisuudessaan alijäämäinen. Vuonna 2009 kauppataseen alijäämä oli 378,6 miljardia dollaria. Alijäämä on kuitenkin kymmenen perättäisen vuoden kasvun jälkeen pienentynyt vuodesta 2007 lähtien: vuonna 2008 alijäämä oli 695,9 miljardia dollaria.

 

Yhdysvaltain vienti- ja tuontiluvut ovat absoluuttisesti erittäin suuria, mutta bruttokansantuotteeseen nähden pieniä. Suuret kotimarkkinat vähentävät yritysten tarvetta viedä, valtavat luonnonvarat sekä suuri kotimainen tarjonta vähentävät tarvetta tuoda.

 

Yhdysvaltalaistavaroiden vienti vuonna 2008 oli noin 1,28 biljoonaa dollaria ja kokonaisvienti palvelut mukaan lukien oli noin 1,6 biljoonaa dollaria. Tavaroiden tuonti oli suunnilleen 2,1 biljoonaa dollaria ja kokonaistuonti palvelut mukaan luettuina noin 2,5 biljoonaa dollaria. Presidentti Obama on asettanut tavoitteeksi viennin kaksinkertaistamisen viidessä vuodessa. Tavoite on kova, mutta esimerkiksi vuosien 2001–2008 aikana Yhdysvallat kasvatti vientiään 80 prosenttia.

 

Tuonti Yhdysvaltoihin  jakautuu seuraavasti:

maataloustuotteet

4,9 %

teollisuustarvikkeet

32,9 %

tuotantohyödykkeet

30,4 %

kulutustavarat

31,8 %

 

Tärkeimmät tuontikumppanit Yhdysvalloille ovat:

Kiina

16,5 %

Kanada

15,7 %

Meksiko

10,1 %

Japani

6,6 %

Saksa

4,6 %

Yhteiskunta, kulttuuri ja media

Väestö

Väestönkehitys

  • Väkiluku: 313 914 040 ( 2012 arvio), josta miehiä noin 49 prosenttia ja naisia 51 prosenttia
  • Väestönkasvu: 1,7 prosenttia (2010-2012)
  • Asukastiheys: 34/km² (2009)
  • Alle 20-vuotiatita 27,5 prosenttia väestöstä, 20–44-vuotiaita 34,5 prosenttia, 45–64-vuotiaita 25,4 prosenttia, 65–84-vuotiaita 10,9 prosenttia, yli 84-vuotiaita 1,7 prosenttia väestöstä
  • Imeväiskuolleisuus: 6,37 (1000 elävänä syntynyttä kohti vuonna 2007)
  • Odotettavissa oleva elinikä: 78,3 vuotta (vuonna 2010)

 

Lähde: Yhdysvaltain väestönlaskentavirasto vuonna 2012

Ulkomaalaistaustainen väestö ja etniset vähemmistöt

Vuoden 2012 arvion mukaan Yhdysvaltain väestöstä oli: (%)

valkoisia

77,9

latinoja (hispanic)

16,9

mustia (black) tai afroamerikkalaisia

13,1

aasialaisia

5,1

Amerikan intiaaneja tai eskimoja

1,2

”jotakin muuta rotua”

1,7

Tyynenmeren alkuasukkaita

0,2

 

Yhdysvaltain latinovähemmistö on yksi voimakkaimmin kasvavista vähemmistöryhmistä Yhdysvalloissa; vuoden 2000 ja 2008 välillä Yhdysvaltain latinoväestö kasvoi 32 prosenttiyksikköä, kun muu väkiluku kasvoi ainoastaan 4,3 prosenttiyksikköä.

 

Lähde: Yhdysvaltain väestönlaskentavirasto

Maasta- ja maahanmuutto

Yhdysvallat on ollut viimeisen sadan vuoden ajan voimakkaasti muuttovoittoinen valtio. Vuonna 2008 Yhdysvaltain kansalaisuuden sai yhteensä ennätysmäiset 1 046 539 henkilöä ja pysyvän asumisluvan 1 266 264 ulkomaalaista. 2000-luvulla eniten Yhdysvaltoihin ovat muuttaneet meksikolaiset, kiinalaiset, intialaiset ja filippiiniläiset.

 

Laiton maahanmuutto on suuri ongelma Yhdysvalloissa. Vuonna 2006 arviot Yhdysvalloissa oleskelevista laittomista maahanmuuttajista vaihtelivat seitsemän ja kahdenkymmenen miljoonan välillä. Suurin osa laittomasta maahanmuutosta tapahtuu Meksikosta.

Suurimmat kaupungit asukaslukuineen

  1. New York, 19 006 798
  2. Los Angeles, 12 872 808
  3. Chicago, 9 569 624
  4. Dallas, 6 300 006
  5. Philadelphia, 5 838 471
  6. Houston, 5 728 143
  7. Miami, 5 414 772
  8. Atlanta, 5 376 285
  9. Washington, D.C., 5 358 130
  10. Boston, 4 522 858

 

Luvut perustuvat Yhdysvaltain väestönlaskentaviraston vuoden 2008 arvioon.

 

Kuva: ShedBOy^, flickr.com, ccby2.0

Uskonto

Yhdysvalloissa ei ole virallista valtionuskontoa. Vuoden 2007 arvion mukaan väestö jakautuu seuraaviin uskontokuntiin (%):

 

protestantteja

51,3

roomalaiskatolisia

23,9

mormoneja

1,7

juutalaisia

1,7

buddhalaisia

0,7

muslimeja

0,6

valtauskontokuntiin kuulumattomia

20

 

Lähde: CIA World Factbook.

Kielet

Valtaosa väestöstä puhuu englantia

Yhdysvaltojen virallinen kieli on käytännössä englanti, vaikka varsinaista virallista kieltä ei Yhdysvaltain laissa olekaan määritelty. Suurin osa Yhdysvaltojen asukkaista puhuu englantia (puhujia 82 prosenttia väestöstä). Paikallinen englanti eroaa Isossa-Britanniassa puhutusta englannista sanastoltaan ja korostukseltaan.

Espanja on toiseksi puhutuin kieli

Espanjan kieli on toiseksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhuvat pääasiassa latinalaisesta Amerikasta ja Espanjasta tulleet siirtolaiset ja näiden jälkeläiset. Muutkin kuin latinot puhuvat sujuvaa espanjaa, sillä espanjaa opetetaan laajalti toisena kielenä - erityisesti osavaltioissa, joissa asuu paljon latinoja, kuten Texasissa, New Mexicossa, Arizonassa, Kaliforniassa, Floridassa ja New Yorkissa. Yhteensä yli 30 miljoonaa amerikkalaista, noin 12 prosenttia väestöstä, puhuu espanjaa. Yhdysvalloissa onkin viidenneksi eniten espanjankielisiä Meksikon, Kolumbian, Espanjan ja Argentiinan jälkeen.

Muut kielet

Kiinan kieli, enimmäkseen kantonin kiina, on kolmanneksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhutaan lähes ainoastaan amerikankiinalaisen väestön keskuudessa. Yli kaksi miljoonaa yhdysvaltalaista puhuu kiinan murteita.


Ranskan kieli on neljänneksi yleisin kieli, jota puhutaan pääasiassa pienen, alkuperältään ranskalaisen, haitilaisen ja kanadanranskalaisen väestön keskuudessa. Ranskaa puhutaan laajalti osissa Ranskan entisiä siirtomaa-alueita, Mainessa ja Louisianassa, joissa se on englannin ohella yhä käytössä osavaltioiden virallisena kielenä.


Tagalogin ja vietnamin kielillä on myös Yhdysvalloissa yli miljoona puhujaa. Lähes kaikki näitä kieliä puhuvat ovat uusimpien siirtolaisryhmien edustajia.

Oikeusjärjestelmä

Moniportainen common law -oikeusjärjestelmä

Yhdysvaltain oikeusjärjestelmä on moniportainen ja usein vaikeaselkoinen. Yhdysvaltain oikeusjärjestelmä eroaa oleellisesti useassa Euroopan maassa (kuten Suomessa) käytössä olevasta siviilioikeudellisesta järjestelmästä. Yhdysvaltain oikeusjärjestelmä on oikeudenpäätöksiin perustuva common law -järjestelmä, jossa ennakkotapauksilla on edelleen keskeinen merkitys.

 

Yhdysvalloissa jokaisella osavaltiolla on oma kattava erillinen lainsäädäntönsä eli state law. Osavaltioiden laeissa saattaa olla huomattaviakin erovaisuuksia. Eroavaisuuksista huolimatta oikeuden ja oikeudenkäynnin peruspiirteet ovat useimmissa osavaltioissa samankaltaisia. Osavaltioiden sisällä on myös paikkakuntakohtaista lainsäädäntöä (county laws ja local laws), jolla on merkitystä esimerkiksi yrityksen toimipaikan valinnan kannalta.


Liittovaltiolla on oma lainsäädäntönsä (federal law), joka koskee kaikkia osavaltioita – merkittäviä liittovaltion lainsäädännön alueita ovat muun muassa kilpailuoikeus ja ympäristöoikeus. Liittovaltion ja osavaltion lainsäädännön ollessa ristiriidassa sovelletaan liittovaltion lakia.

 

Yhdysvalloissa toimii maanlaajuisesti kaksi erillistä, rinnakkaista ja osin päällekkäistä tuomioistuinjärjestelmää: liittovaltion tuomioistuimet (federal courts) ja osavaltion tuomioistuimet (state courts). Rajanveto tuomioistuinten välillä on hankalaa, ja toimivaltakiistat ovat jatkuvasti esillä käytännön elämässä. Paljon aikaa ja lakimiestyötä kuluu pelkkien rajanvetojen tekemisessä ja toimivallan rajanveto-oppi on yhdysvaltalaisyliopistoissa paljon tutkittu ja arvostettu oikeustieteen alue.

pdfYhdysvaltojen oikeusjärjestelmästä englanniksi - Department of Staten julkaisu (pdf, 5482kt)

Koulu- ja opetusjärjestelmä

Yhdysvaltain koulutusjärjestelmä eroaa suomalaisesta järjestelmästä

Yhdysvaltain koulutusjärjestelmä eroaa suomalaisesta pääosin sen vuoksi, että sitä hallinnoidaan usealta eri taholta. Koulutukseen liittyviä päätöksiä tehdään liittovaltion, osavaltioiden ja paikallisten hallintojen tasolla, mutta liittovaltion rooli koulutuksessa on kuitenkin hyvin rajattu. Osavaltiot voivat tehdä päätökset joko osavaltion kattavasti tai antaa päätösvallan paikallishallinnoille. Osavaltiot on lisäksi jaettu koulupiireihin, joiden sisällä saattaa myös esiintyä erilaisia käytäntöjä.

 

Useimmissa osavaltioissa kaikkien opiskelijoiden täytyy osallistua pakolliseen koulutukseen esikoulusta (johon yleensä mennään 5-vuotiaana) lähtien luokkatasoon 12 asti, josta valmistutaan yleensä 18 vuoden iässä. Poikkeuksena joissain osavaltioissa opiskelijoiden annetaan vanhempien suostumuksella jäädä pois koulusta 16 vuoden iässä.

Julkisia ja yksityiskouluja

Kouluasteiden nimeämisessä on suurta vaihtelua, mutta yleisin luokittelu on elementary school, middle school (tai junior high school) ja high school. High schoolin jälkeen opetusta tarjotaan yliopistoissa (university tai college) tai community collegeissa. Julkisten koulujen ohella Yhdysvalloissa on yksityisiä kouluja sekä charter-kouluja, jotka saavat julkista rahoitusta mutta jotka toimivat koululautakunnan sekä ulkopuolisen, opettajista ja vanhemmista koostuvan ryhmän välisellä toimiluvalla (charter) – ne eivät joudu noudattamaan samoja määräyksiä kuin julkiset koulut. Myös yliopistot voivat olla yksityisiä. Useat eri vertailuissa maailman parhaimmiksi sijoitetuista yliopistoista ovat yhdysvaltalaisia.

 

Julkiset yliopistot saavat rahoitusta liittovaltion ja osavaltion hallituksilta, kuten myös muista lähteistä, mutta yleensä opiskelijat joutuvat lisäksi maksamaan lukukausimaksuja. Maksettava summa vaihtelee riippuen yliopistosta, osavaltiosta ja siitä onko opiskelija osavaltion asukas vai ei. Lukukausimaksut vaihtelevat myös yksityisissä yliopistoissa. Jotkut ovat käytännössä ilmaisia kaikille, toiset ovat kalliita etenkin ulkomaalaisille opiskelijoille. Monet yksityiset työnantajat tukevat korkeakoulutusta.

Presidentti Obama pyrkii uudistamaan koulujärjestelmää

Presidentti Obama pyrkii uudistamaan Yhdysvaltojen koulujärjestelmää. Koulu-uudistus tulisi kattamaan koulujärjestelmän varhaislapsuuden opetuksesta korkeakoulutukseen. Vuoden 2009 PISA-tutkimuksessa Yhdysvallat sijoittui vertailun keskivaiheille. Presidentti Obama on  luonnehtivat tutkimustuloksia herätykseksi Yhdysvalloille, sillä laadukas opetusjärjestelmä on yksi tärkeimpiä keinoja taata Yhdysvaltojen menestys maailmalla myös tulevaisuudessa. 

Yhteiskuntaolot

Tuloerot

Tuloerot ovat Yhdysvalloissa suuret. Tulojen jakautumista mittaava Gini-kerroin on YK:n kehitysohjelma UNDP:n mukaan Yhdysvalloissa 40,8, kun alempien tuloerojen Suomessa vastaava luku on 26,9. Kotitalouksien tulot vaihtelevat huomattavasti osavaltio- ja kaupunkikohtaisesti.

Työttömyysaste

Yhdysvaltojen työttömyysaste oli vuoden 2013 elokuussa 7,3 prosenttia. Yhdysvaltojen talousjärjestelmä romahti vuonna 2008 maan pankkijärjestelmän lamaannuttua, minkä seurauksena työttömyys kasvoi ja teollisuustuotanto pieneni. Etenkin Yhdysvaltojen autoteollisuus kärsi.

Eläkejärjestelmä

Yhdysvaltain lakisääteinen työeläkejärjestelmä (OASDI) kattaa lähes kaikki yksityisen sektorin palkansaajat, yrittäjät ja osan julkisen sektorin työntekijöistä. Vähimmäisturvana on tulo- ja tarveharkintainen toimeentuloavustus (SSI). Vuonna 2006 eläkeikä oli 65 vuotta ja 8 kuukautta, mutta ikää ollaan nostamassa asteittain 67 vuoteen. Eläkkeen aloittamista on mahdollista sekä aikaistaa että lykätä. Eläkkeiden rahoitukseen osallistuvat työnantajat, työntekijät ja valtio.

 

Eläkevakuutusmaksu peritään puoliksi työnantajilta ja työntekijöiltä palkkakaton alle jäävästä palkasta. Eläkkeen perusteena ovat työuran keskimääräiset kuukausiansiot 35 parhaan ansiovuoden ajalta. Lakisääteisen työeläkejärjestelmän ja toimeentuloturvan hallinnosta vastaa sosiaaliturvan keskushallinto.

Kulttuuri

Yhdysvallat on vahva kansainvälinen toimija kaikilla kulttuurin aloilla. Maan kulttuurielämän vaikutus näkyy maan rajojen ulkopuolella voimakkaimmin viihdeteollisuudessa, populaarimusiikissa ja elokuvateollisuudessa.

 

Yhdysvallat ei ole kulttuurisesti yhtenäinen alue. Se on sulatusuuni, jossa eri osavaltioilla ja kaupungeilla on omat kulttuuriset painopisteensä. Itärannikon kulttuurielämä on lähempänä eurooppalaisia kulttuuritottumuksia kuin länsirannikon, ja pohjoisten osavaltioiden kaupunkien kulttuurinen ilme on hengeltään eurooppalaisempi kuin etelävaltioiden nuorempien kaupunkien. Alkuperäiskansojen juuret vievät syvälle kansankulttuurin alkulähteille, vaikka tämä ei jokapäiväisessä kulttuurielämässä välttämättä näykään. Yhdysvallat on etnisiltä ryhmiltään rikas ja monipuolinen.

Kulttuurin keskuksia

New York on maailman kulttuurielämän vaikutusvaltaisimpia polttopisteitä. Oma ominaislaatunsa on myös muun muassa Washington DC:llä, Bostonilla, Chicagolla, Minneapolisilla, Seattlella, San Franciscolla ja Los Angelesilla. Julkisuudessa näkyvin kulttuuritoiminta on usein keskittynyt kulttuurin mahtirakennusten ympärille:

 

  • Lincoln Center (New York City)
  • The John F. Kennedy Center for the Performing Arts (Washington DC)
  • Walt Disney Concert Hall (Los Angeles)
  • The Museum of Modern Art MoMA (New York City)
  • Solomon R. Guggenheim Museum (New York City)

 

Uudet virtaukset sen sijaan saavat yleensä alkunsa pienissä klubeissa ja gallerioissa sekä Internetissä.

 

Los Angeles ympäristöineen on elokuva-, viihde- ja peliteollisuuden keskus. Pääkaupunki Washington DC:n suurin vahvuus on museotoiminta: Smithsonianin museoryppääseen kuuluu 19 museota, jotka ovat vierailijoille ilmaisia ja esitystavoiltaan helposti avautuvia, vuorovaikutteisia. Kulttuuritarjonnaltaan äärettömän monipuolinen New York City on erityisen avoin kokeelliselle taiteelle.

 

Vaikka Yhdysvallat on satojen kulttuuripiirien ja alakulttuurien sulattamo, kulttuuripolitiikassa asetetaan omien taiteentekijöiden edistäminen etusijalle. Esimerkiksi uudet taideteokset ja sävellykset tilataan yleensä yhdysvaltalaisilta taiteilijoilta.

 

Kulttuurin kulutustottumukset ovat sidoksissa yksityiseen rahoitukseen, mikä esimerkiksi Washington DC:ssä johtaa lokeroitumiseen. Kuluttaja seuraa lähinnä vain sitä kulttuurin osa-aluetta, jolle hän antaa avustuksia. Kulttuurille suunnatut lahjoitukset ovat suosittuja, sillä ne auttavat yritysten ja yksityisten lahjoittajien julkisuuskuvan kohottamisessa. Myös Yhdysvaltojen verotusjärjestelmä suosii lahjoituksia, sillä yleishyödyllisiin tarkoituksiin suunnattuja lahjoituksia on mahdollista vähentää verotuksessa.

 

Yhdysvalloissa on satoja, ellei tuhansia, yksityisiä korkeatasoisia museoita ja muita kulttuurilaitoksia, jotka toteuttavat tarkkaan rajattua tehtävää, joihin on nykyään liitetty mukaan yleisökasvatus.

 

Kuva: Tony the Misfit, flickr.com, ccby2.0

Media

Yhdysvalloissa suurta osaa tiedotusvälineistä kontrolloi joukko isoja yksityisiä yrityksiä, jotka kustantavat toimintansa mainoksilla, erilaisilla tilausmaksuilla ja myymällä tekijänoikeuksien suojaamaa materiaalia. Monet yhdysvaltalaiset median monialayhtiöt ovat maailmanlaajuisia toimijoita.

Sanomalehdet

Sanomalehdet ovat viime vuosina menettäneet vaikutusvaltaansa Yhdysvalloissa, ja niiden levikit ja myyntiluvut ovat olleet laskussa. Yhdysvalloilla ei ole kansallista sanomalehteä, mutta muun muassa the New York Times ja the Wall Street Journal -lehtiä myydään kaikkialla Yhdysvalloissa.

Yhdysvalloissa sanomalehtiä ei perinteisesti tilata kotiin, vaan lehti ostetaan irtomyynnistä.

Aikakauslehdet 

Pohjois-Amerikan englanninkieliset lehtimarkkinat ovat valtavat, ja siksi Yhdysvalloissa onkin suuri aikakauslehtiteollisuus satoine erilaisine aikakauslehtineen, jotka palvelevat kaikkia kuviteltavissa olevia mielenkiinnonkohteita. Useimmat aikakauslehdet ovat suurten mediayhtiöiden tai hieman pienempien alueellisten yhtiöiden omistuksessa.

 

Yhdysvalloissa on kolme johtavaa viikkolehteä: Time, Newsweek ja U.S. News and World Report. Time ja Newsweek edustavat keskusta-vasemmistolaista näkökulmaa ja U.S. News and World Report keskusta-oikeistoa. 

Televisio

Televisio on perinteisesti ollut Yhdysvaltojen seuratuin media. Televisiokanavia on kolmenlaisia: kaikille saatavissa olevia kanavia, kaapelikanavia ja satelliittikanavia.

Radio

Yhdysvaltalainen radio lähettää ohjelmaa sekä FM- että AM-taajuuksilla. Jotkut radiokanavat ovat ainoastaan niin sanottuja puhe-radioita, joissa ohjelmistossa on ainoastaan haastatteluja ja keskusteluohjelmia.

 

National Public Radio on Yhdysvaltojen ensisijainen kansallinen radiokanava, mutta suurin osa kanavista on kaupallisia. Kansallinen viestintäkomissio (FCC) on hyväksynyt siirtymisen analogisesta radiosta digitaaliseen, mutta jää nähtäväksi milloin varsinainen siirtyminen tapahtuu. Niin sanottu satelliittiradio on myös lisännyt suosiotaan Yhdysvalloissa. 

Internet

Useat mediayhtiöt uutistoimistoineen ja sanomalehtineen ovat siirtyneet Internetin käyttöön. Monien perinteisten sanomalehtien asiakkaat lukevat nyt uutiset lehtien Internet-sivustoilta. Internetin infrastruktuuri on kuitenkin Yhdysvalloissa vielä paikoitellen puutteellinen.

Kansalaisyhteiskunta

Kansalaisyhteiskunnan rooli on Yhdysvalloissa vahva, ja Yhdysvaltoja voidaan kuvailla erilaisten kansalaisjärjestöjen luvatuksi maaksi. Kansalaisjärjestöjä on paljon ja osallistuminen niiden toimintaan on laajaa. Kansalaiset vaikuttavat aktiivisesti erilaisissa järjestöissä ja vapaaehtoistyöhön osallistuminen on erittäin arvostettua ja yleistä.

Kahdenväliset suhteet

Suhteet

Lämpimät suhteet

Suomen ja Yhdysvaltain suhteet ovat hyvin lämpimät. Yhteistyötä käydään monella eri osa-alueella ja maiden välillä vallitsee laaja konsensus. Ulkopoliittinen yhteistyö käsittelee lähinnä yhteisiä valtioiden rajoja ylittäviä haasteita sekä kolmansiin maihin liittyviä kysymyksiä. On kuitenkin olemassa myös aiheita, joissa Suomi ja EU ovat eri kannalla kuin Yhdysvallat, kuten esimerkiksi kuolemanrangaistus. Tulevaisuudessa erityisesti ilmasto- ja energiapolitiikkaan liittyvät kysymykset ovat yhä tärkeämpiä.

Hyvien suhteiden ylläpitäminen Suomelle tärkeää

Yhdysvaltojen päätöksillä on usein joko suora tai välillinen vaikutus Suomeen, joten suhteiden pitäminen tiiviinä on Suomen kannalta tärkeää.

 

Yksi nykyhallituksen ulkopoliittisista tavoitteista onkin transatlanttisten suhteiden edistäminen. Edellytykset tiiviille suhteille ovat hyvät; taloussuhteet ovat aktiivisia ja Suomea arvostetaan maailmalla yhteistyökumppanina. Yhdysvallat on edelleen Suomen tärkein Euroopan ulkopuolinen kauppakumppani. Yhteistyötä tehdään erityisesti teknologian ja koulutuksen alalla. Yhdysvalloilla on Suomessa suuri ja aktiivinen opiskelijavaihto-ohjelma ja yhdysvaltalaiset ovat kiinnostuneita suomalaisista korkean teknologian yrityksistä. Molemmilla valtioilla on myös kiinnostusta kilpailukyky- ja innovaatiopolitiikkaan.

 

Uusia mahdollisia yhteistyöaloja voisivat olla muun muassa energia- ja ympäristöteknologia. Suhteiden ylläpitämisen kannalta on tärkeää, että Helsingin ja Washingtonin välillä säilyy mahdollisimman tiivis yhteys. Tätä voidaan ylläpitää esimerkiksi ministerivierailuiden avulla.

 

Transatlanttisen ajatustenvaihdon lisäksi on tärkeää, että myös Suomen sisällä keskustellaan Suomen ja Yhdysvaltojen suhteiden kehittämisestä. Tätä varten helmikuussa 2008 perustettiin transatlanttinen verkosto, jossa Suomen–Yhdysvaltain-suhteiden asiantuntijat saavat ideoida ja keskustella suhteista ja niiden kehittämisestä.

EU ja Yhdysvallat

Kahdenvälisten suhteiden lisäksi Suomi pyrkii olemaan mukana kehittämässä EU:n ja Yhdysvaltain suhteita. Suhteiden painopiste onkin siirtynyt yhä enemmän kahdenvälisestä monenkeskiseen kommunikointiin. Tämä tie on Suomelle hyvin tärkeä, sillä EU ja Yhdysvallat ovat toistensa tärkeimpiä poliittisia ja taloudellisia kumppaneita.

Kaupallis-taloudelliset suhteet

Vienti ja tuonti

Suomelle Yhdysvallat on neljänneksi tärkein vientikumppani ja samalla Venäjän jälkeen tärkein vientimaa EU:n ulkopuolella.

 

Yhdysvaltojen osuus Suomen kokonaisviennistä oli seitsemän prosenttia vuonna 2010. Suomen tärkeimpiä vientituotteita Yhdysvaltoihin ovat koneet, laitteet, kuljetusvälineet, metsäteollisuuden tuotteet, polttoaineet sekä kemianteollisuuden tuotteet. Suomen vienti Yhdysvaltoihin oli noin 3,7 miljardia euroa.

 

Tuonti Yhdysvalloista oli noin 1,8 miljardia euroa vuonna 2010. Tärkeimmät tuotteet Yhdysvalloista Suomeen ovat raakaöljy ja jalostetut petrokemian tuotteet, koneet, ajoneuvot, kulutustavarat sekä teollisuuden raaka-aineet.

 

Kokonaiskauppavaihdolla mitattuna Yhdysvallat oli vuonna 2010 Suomen kuudenneksi tärkein kauppakumppani.

Investoinnit

Suorien sijoitusten kanta Yhdysvalloissa oli vuonna 2009 noin 7,2 miljardia euroa ja vastaavasti Yhdysvaltojen suorien sijoitusten kanta Suomessa 917 miljoonaa euroa.

 

Suomen suorat sijoitukset Yhdysvaltoihin olivat vuonna 2009 nettomääräisesti miinuksella. Tämä tarkoittaa sitä, että sijoituksia kotiutettiin Yhdysvalloista takaisin Suomeen noin 1,3 miljardin euron arvosta. Vastaavasti myös Yhdysvaltojen Suomessa olevien sijoitusten määrää kotiutettiin takaisin Yhdysvaltoihin 660 miljoonan euron arvosta.

Suomalaiset yritykset Yhdysvalloissa

Tilastokeskuksen mukaan Yhdysvalloissa toimi 221 suomalaisyritysten tytäryhtiötä vuonna 2007. Näiden yhtiöiden liikevaihto oli noin 16 miljardia euroa ja henkilöstön määrä noin 36 000.

 

Vuonna 2007 suurin yksittäinen suomalaistyöllistäjä Yhdysvalloissa oli Kone. Vastaavasti yhdysvaltalaisyritysten tytäryhtiöitä Suomessa oli vuonna 2007 reilu 600. Näiden liikevaihto oli noin 20 miljardia euroa ja henkilöstön määrä lähes 37 000.

Kulttuurisuhteet

Yhdysvaltalaisten kiinnostus suomalaiseen kulttuuriin on satunnaista. Se on keskittynyt lähinnä urheiluun, arkkitehtuuriin, designiin, musiikkiin ja tanssiin.

Jääkiekko ja arkkitehtuuri

Suuri yleisö tuntee parhaiten suomalaiset jääkiekkoilijat. Arkkitehdeistä tunnetuimmat ovat Alvar Aalto ja suomalaissyntyinen Eero Saarinen. Saarisen suunnitteleman St. Louisin valtavan 192 metriä korkean kaaren Gateway Archin tuntevat kaikki, mutta tekijää ei aina tiedetä.

 

Kuva: BenSpark, flickr.com, ccby-nc-sa2.0

Musiikki

Säveltäjistä Jean Sibelius muistetaan suomalaiseksi. Kapellimestareista Esa-Pekka Salonen on jättänyt musiikillisen perinnön Kaliforniaan. Hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina 1992–2009 ja vaikutti vahvasti vuonna 2003 valmistuneen musiikkikeskus Walt Disney Concert Hallin rakentamiseen.

 

Vuodesta 2003 lähtien Osmo Vänskä on toiminut Minnesota Orchestran pääkapellimestarina. Säveltäjät Magnus Lindberg ja Kaija Saariaho ovat puolestaan jättäneet omat jälkensä yhdysvaltaiseen konsertti- ja oopperaelämään.

 

Laulajista Karita Mattila, Soile Isokoski, Monica Groop, Jorma Silvasti, Juha Uusitalo ja Matti Salminen ovat tunnetuimmat. Suomalaisella metallimusiikkiyhtyeillä kuten HIMillä, Apocalypticalla ja Nightwishillä on omat innokkaat kannattajansa Yhdysvalloissa.

Tanssi ja Duudsonit

Tanssija ja koreografi Tero Saarisen johtama tanssiryhmä Tero Saarinen Company on kiertänyt menestyksellisesti Yhdysvalloissa. Erityisen paljon huomiota on saanut neljän miehen ryhmän Duudsonien televisiosarja, jossa pähkähullut ja fyysisesti vaaralliset temput viedään äärirajoille.

Suomalaiset, suomen kieli

Ensimmäiset suomalaiset siirtolaiset muuttivat Yhdysvaltoihin ruotsalaisten Delawaressa sijaitsevaan New Sweden -siirtokuntaan 1600-luvulla. Suuri siirtolaisvirta alkoi kuitenkin vasta 1880-luvulla, ja huipussaan virtaus oli 1900-luvun alussa, kunnes se toisen maailmansodan jälkeen hiipui.

Suomalaiset Yhdysvalloissa tällä hetkellä

Tällä hetkellä suomalaisia ja heidän perillisiään on Yhdysvalloissa noin 650 000 ja he asuvat vuoden 2000 väestölaskennan mukaan erityisesti Michiganin, Minnesotan ja Californian osavaltioissa. Lisäksi Floridan Lake Worthin alueella on aktiivinen suomalaisyhteisö. Floridassa talvehtii joka vuosi noin 30 000 suomalaista, ja tuhansia suomalaisia tulee Yhdysvaltoihin työskentelemään ja opiskelemaan vuosittain.

Sopimukset

Suomen ja Yhdysvaltojen väliset sopimukset:

  1. 51/2009 Pöytäkirja vastavuoroisista puolustushankinnoista
  2. 73/2007 Sopimus elatusvelvollisuuden täytäntöönpanosta
  3. 47/2001 Sopimus lentoturvallisuuden edistämisestä
  4. 13/1996 Sopimus vastaanottajavaltioon virkatehtäviin määrättyjen lähettäjävaltion virkamiesten perheenjäsenten työskentelystä
  5. 50/1995 Sopimus tieteellis-teknisestä yhteistyöstä
  6. 85/1992 Sopimus sosiaaliturvasta 
  7. 37/1992 Yhteistyösopimus ydinenergian rauhanomaisesta käytöstä
  8. 95/1991 Sopimus sotilastiedon turvallisuudesta
  9. 1/1991 Sopimus tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi 
  10. 20/1990 Teräskauppaa vinouttavien toimien poistamista koskeva sopimus
  11. 29/1989 Sopimus keskinäisestä avunannosta tulliasioissa 
  12. 20/1988 Kansainvälisestä kuljetustoiminnasta saadun tulon vapauttamisesta verosta tehty  sopimus
  13. 2/1983 Louisianan rannikon ulkopuolella olevan öljysataman käytöstä tehty sopimus
  14. 15/1980 Rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva sopimus
  15. 29/1974 Sopimus maahantuotujen siviilipurjelentokoneiden ja siviili-ilma-alusten laitteiden lentokelpoisuustodistuksista
  16. 27/1968 Eläkesopimus

Vierailut

Suomen ja Yhdysvaltojen väliset suhteet ovat hyvin lämpimät ja hyvien suhteiden ylläpitäminen on Suomelle tärkeää. Tästä esimerkkinä ovat lukuisat Yhdysvaltoihin tehdyt korkean tason vierailut.

Esimerkkejä Yhdysvaltoihin suuntautuneista vierailuista:

  • Tasavallan presidentti Tarja Halosen vierailu Washingtoniin huhtikuussa 2010 ja New Yorkiin syyskuussa 2009 ja 2008 sekä marraskuussa 2008
  • Presidentti Martti Ahtisaaren vierailu New Yorkiin ja Minneapolisiin maaliskuussa 2010, New Yorkiin syyskuussa 2009 ja 2008 sekä Washingtoniin huhtikuussa 2009
  • Pääministeri Matti Vanhasen vierailu New Yorkiin, Washingtoniin ja Denveriin syyskuussa 2009
  • Ulkoasiainministeri Alexander Stubbin vierailu Washingtoniin heinäkuussa 2008 ja toukokuussa 2009 sekä New Yorkiin syyskuussa 2009 ja 2008
  • Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemen vierailu Washingtoniin ja New Yorkiin maaliskuussa 2010
  • Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen vierailu New Yorkiin kesäkuussa 2010 ja 2009 sekä Washingtoniin huhtikuussa 2009 ja heinäkuussa 2008
  • Sisäasiainministeri Anne Holmlundin vierailu Washingtoniin maaliskuussa 2010
  • Valtionvarainministeri Jyrki Kataisen vierailu Washingtoniin huhtikuussa 2009
  • Puolustusministeri Jyri Häkämiehen vierailu Washingtoniin, New Yorkiin ja Bostoniin syyskuussa 2009
  • Viestintäministeri Suvi Lindénin vierailu New Yorkiin ja Washingtoniin maaliskuussa 2009
  • Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin vierailu New Yorkissa maaliskuussa 2010

Historia

Yhdysvallat tunnusti Suomen vuonna 1919

Kun Suomi oli itsenäistynyt vuonna 1917, se pyrki saamaan Yhdysvaltojen diplomaattisen tunnustuksen. Epävakaisen poliittisen tilanteen vuoksi tunnustus saatiin kuitenkin vasta 7. toukokuuta 1919, jolloin Yhdysvaltain ulkoministeri Lansing lähetti Suomen ulkoministeri Rudolf Holstille sähkeen, jossa ilmoitettiin Yhdysvaltojen tunnustaneen maan itsenäiseksi.

 

Virallinen diplomaattisten suhteiden sopimus allekirjoitettiin 30. toukokuuta 1919, ja 1920-luvulla suhteiden kehittäminen jatkui. Maiden välille solmittiin useita kahdenvälisiä sopimuksia, jotka koskivat muun muassa lainoja, tulliasioita, satama- ja viisumimaksuja sekä välimies- ja sovittelumenettelyjä.

Diplomaattisuhteet katkesivat vuonna 1944 ja palautettiin vuonna 1945

Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen marraskuussa 1939 Yhdysvallat vetäytyi hieman kahdenvälisestä yhteistyöstä ja antoi Suomelle enää rajoitettua tukea talvisodan aikana. Yhdysvallat yritti kuitenkin saada Neuvostoliittoa lieventämään rauhansopimuksen vaatimuksia diplomatian ja moraalisen painostuksen keinoin.

 

Toisen maailmansodan aikana Suomen ja Yhdysvaltojen välit viilenivät, kun maat asettuivat sodassa eri puolille. Yhdysvallat katkaisi diplomaattisuhteet kesäkuussa 1944, mutta ei julistanut Suomelle sotaa. Välit lämpenivät kuitenkin uudelleen, ja syyskuussa 1944 Yhdysvallat nimesi jälleen itselleen edustajan Suomeen. Diplomaattiset suhteet palautettiin maaliskuussa 1945.

Suhteet toisen maailmansodan jälkeen

Toisen maailmansodan jälkeen suhteet vakiintuivat ja yhteistyö lisääntyi. Suomi sai puolueettomuuspolitiikalleen tukea Yhdysvalloilta. Suhteissa keskityttiin erityisesti talousapuun ja kaupankäyntiin ja Yhdysvallat pyrki myös tukemaan Suomen historiallisia, kulttuurisia ja taloudellisia siteitä länteen.

 

Suhteiden kehittäminen on jatkunut edelleen ja niihin on sisältynyt lukuisia korkean tason vierailuita. Sopimuksia on tehty muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon, tieteen, kuljetuksen ja tekniikan aloilla.

Suomen suurlähettiläät Yhdysvalloissa kautta aikojen

Vuoteen 1954 saakka Suomea edusti lähettiläs ja vuodesta 1954 lähtien suurlähettiläs.

 

  • Armas Saastamoinen 1919–1921
  • Leonard Åström 1921–1934
  • Eero Järnefelt 1934–1938
  • Hjalmar Procopé 1939–1944
  • Kalle Jutila 1945–1951
  • Johan Nykopp 1951–1958
  • Richard Seppälä 1958–1965
  • Olavi Munkki 1965–1972
  • Leo Tuominen 1972–1977
  • Jaakko Iloniemi 1977–1983
  • Richard Müller 1983–1985
  • Paavo Rantanen 1986–1988
  • Jukka Valtasaari 1988–1996
  • Jaakko Laajava 1996–2001
  • Jukka Valtasaari 2001–2005
  • Pekka Lintu 2006–2011
  • Ritva Koukku-Ronde 2011–

 

 

Historia

Itsenäisyys vuonna 1776

Yhdysvaltojen historia sai alkunsa kapinaan nousseista brittiläisistä siirtokunnista. Kolmetoista siirtokuntaa muodosti valtion nimeltään ”Amerikan Yhdysvallat”, kun Yhdysvaltojen itsenäisyys tunnustettiin Pariisin rauhansopimuksessa vuonna 1783. Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4. heinäkuuta 1776, kun kongressin asettama valiokunta laati itsenäisyysjulistuksen.

Kysymys orjuuden lakkauttamisesta ja sisällissota

Kysymys orjuuden lakkauttamisesta oli 1800-luvulla vuosikymmenien ajan Yhdysvaltojen suurimpia sisäisiä kiistakysymyksiä. Pohjoisissa osavaltioissa orjuus kiellettiin pian maan itsenäistymisen jälkeen, mutta etelävaltioissa orjuus jatkui 1860-luvulle saakka. Sen jatkamista vaadittiin, koska pelättiin puuvillateollisuuden muussa tapauksessa lamaantuvan. Niillä läntisillä raja-alueilla, jotka tuolloin eivät vielä kuuluneet mihinkään osavaltioon, orjuus oli vuonna 1820 säädetyn lain (Missourin kompromissin) mukaan sallittua vain leveyspiirin 36° 30' eteläpuolella. Samaa leveyspiiriä pitkin tulivat myöhemmin kulkemaan alueelle perustettujen uusien osavaltioiden rajat.


Orjuuden ohella huomattavaksi kiistakysymykseksi muodostuivat osavaltioiden oikeudet ja liittovaltion rooli. Kiistat kärjistyivät siinä määrin, että ne johtivat vuosina 1861–1865 käytyyn Yhdysvaltain sisällissotaan. Teollistunut pohjoinen voitti maatalousvaltaisen etelän ja esti eteläisten osavaltioiden itsenäistymisyrityksen. Pohjoisvaltioiden voiton jälkeen orjuus lakkautettiin kaikkialla Yhdysvalloissa ja lähes neljä miljoonaa orjaa vapautettiin.

Teollistuminen ja siirtolaisaalto 1800-luvulla

Yhdysvaltain teollistuminen lähti toden teolla käyntiin sisällissodan jälkeen. Teollistumisesta seurasi vaurastumisen lisäksi lukuisia sosiaalisia ongelmia.


Siirtolaisia virtasi Yhdysvaltoihin muun muassa kasvavan teollisuuden työvoimaksi. Maahanmuuttajat saivat vallata tietyn kokoisen maa-alueen haluamastaan "vapaasta paikasta" ilmaiseksi. Yhdysvaltojen länsiosissa syntyi ristiriitoja valkoisten uudisasukkaiden ja intiaanien sekä pientilallisten ja suurkarjankasvattajien välille. Vähäisen lainvalvonnan takia erimielisyydet ja ryöstöt yleistyivät, ja syntyi käsite ”villi länsi”. Maahanmuuttajat toivat puolestaan teollisuudelle työvoimaa ja loivat monimuotoisia yhteisöjä Amerikan kehittymättömille alueille.

Ensimmäinen maailmansota

Yhdysvallat pysyi ensimmäisessä maailmansodassa aluksi puolueettomana, mutta liittyi ympärysvaltoihin huhtikuussa 1917, kolme vuotta sodan alkamisen jälkeen. Tämä auttoi ympärysvallat voittoon.

 

Yhdysvalloilla oli ensimmäisen maailmansodan alkuun asti ollut runsaasti velkaa muille valtiolle, mutta sodan ansiosta tilanne kääntyi toisinpäin. Yhtenä sodan "suurista voittajavaltioista" Yhdysvallat pääsi neuvottelemaan Versaillesin rauhasta. Nyt myös yhdysvaltalainen kulttuuri aloitti maailmanvalloituksensa.

Toinen maailmansota

Yhdysvallat liittyi toiseen maailmansotaan liittoutuneiden puolelle joulukuussa 1941, kun Japani teki yllätyshyökkäyksen Pearl Harborin laivastotukikohtaan. Yhdysvaltain ja Euroopan tiedemiehistä koottu ryhmä onnistui ensimmäisenä ydinpommin kehittämisessä, ja ydinpommin käyttö Hiroshimassa ja Nagasakissa sai Japanin sotilasjohdon antautumaan ja lopettamaan toisen maailmansodan.

 

Vaikka maailmansota oli Yhdysvalloille taloudellisesti kallis, se ei kokenut menetyksiä sodan aikana omalla mantereellaan. Pitkä sotatila kasvatti Yhdysvaltojen teollisuutta ja lisäsi investointeja tekniseen kehitystyöhön, mikä paransi maan asemia sotatilan päätyttyä.

Kylmä sota

Sodan jälkeen vuonna 1945 perustettiin Yhdistyneet kansakunnat, jonka päämaja asetettiin New Yorkin kaupunkiin. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat ja muut vapaat länsimaat olivat Neuvostoliiton vastapuolena kylmässä sodassa. Tässä vastakkainasettelussa Yhdysvallat edusti demokratiaa ja markkinataloutta Neuvostoliiton edustaessa kommunismia ja keskusjohtoisuutta.

 

Kylmään sotaan kuuluivat Pohjois-Korean hyökkäys Etelä-Koreaan ja siitä seurannut Korean sota, jossa Yhdysvallat oli keskeisessä roolissa eteläisen Korean puolella vuosina 1950–1953, Pohjois-Vietnamin hyökkäys Etelä-Vietnamiin Vietnamin sodassa 1964–1975, Kuuban ohjuskriisi sekä Neuvostoliiton hyökkäys Afganistaniin.

 

Yhdysvaltain hallitus edisti matematiikan ja luonnontieteiden taitoja teknisen kilpailun voittamiseksi, joka huipentui kilpajuoksuun avaruudessa. Presidentti John F. Kennedy asetti päämääräksi ihmisen viemisen kuun pinnalle, ja unelma toteutui vuonna 1969.

Kehitys toisen maailmansodan jälkeen: talouskasvua ja hippikulttuuria

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat koki kaupungistumisen ja korkean talouskasvun jakson. Havaijin erityisalue äänesti liittymisestä Yhdysvaltain 50. osavaltioksi vuonna 1959. Presidentti John F. Kennedy murhattiin vuonna 1963. Kansalaisoikeusliike pyrki saamaan kaikille maan asukkaille kansalaisoikeudet ja lisäämään tasa-arvoa. Erityisesti se taisteli mustien kokemaa rasismia vastaan. Näihin aikoihin Yhdysvalloissa kehittyi myös ympäri maailmaa levinneitä alakulttuureja kuten hippikulttuuri.

Hyvä tietää

Asemapaikan sijainti

Yhdysvallat sijaitsee Pohjois-Amerikan mantereella Kanadan ja Meksikon välissä. Pinta-alaltaan Yhdysvallat on maailman kolmanneksi tai neljänneksi suurin valtio riippuen laskentatavasta.

 

Yhdysvallat jakautuu 48 osavaltioon Pohjois-Amerikan mantereen keskiosissa sekä Alaskan osavaltioon Pohjois-Amerikan mantereen luoteisosissa ja Havaijin saaristoon Tyynellä valtamerellä. 

Asuminen, asunnot

Asumisen hintataso vaihtelee Yhdysvalloissa rajusti, alueesta riippuen. Vuokra-asuntojen hinnat vaihtelevat kaupungista toiseen ja kaupunginosien välillä. Monissa suurkaupungeissa kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen löytäminen voi olla erityisen hankalaa. Omistusasuminen on Yhdysvalloissa yleistä ja siihen kannustetaan.

Asunnon etsiminen

Asunnon etsiminen voi olla turhauttavaa, jos ei tiedä mistä aloittaa. Kannattaa selvittää ensin missä haluaa asua, kuinka paljon vuokraa voi maksaa, kuinka pitkäksi aikaa tarvitsee asunnon sekä päättää haluaako etsiä itse asunnon vai hankkiako välittäjän. Ennen allekirjoittamista on hyvä selvittää irtisanomisoikeus sekä se kuinka jatkaa sopimusta.

 

Takuuvuokra on yleensä kuukauden vuokran suuruinen - joskus vuokranantaja saattaa vaatia enemmänkin, jos ei ole luottotietoja Yhdysvalloissa. Käytännön asioista saa paljon tietoa esimerkiksi Internetistä, paikallislehdistä ja yliopistojen ilmoitustauluilta.

 

Internetissä asuntoja voi etsiä muun muassa seuraavilta sivuilta:

 

Autot

Autolla on ollut merkittävä osa Yhdysvaltain kaupungistumisessa, ja se on pääasiallinen kulkuneuvo useimmille. Yhdistääkseen valtavan mantereensa Yhdysvallat rakensi nopeita moottoriteitä, joista tärkein on Interstate Highway -järjestelmä. Yhdysvalloissa on saatavana kaikkia yleisimpiä automerkkejä, ja niiden hinnat ovat yleisesti Suomen hintatasoa alhaisempia.

Auton vuokraaminen

Auton vuokraamiseen vaaditaan aina luottokortti ja ajokortti. Alle 25-vuotiaat ovat niin sanotusti alaikäisiä ja joutuvat yleensä maksamaan enemmän autovakuutuksista. Kaikki autovuokraamot eivät vuokraa autoja alle 25-vuotiaille.

Ajokortin hankkiminen

Yhdysvalloissa jokainen osavaltio määrää omista ajokorttisäännöistään. Vaatimukset ja prosessit vaihtelevat osavaltion mukaan: esimerkiksi ajokortti-ikä on toisaalla 16, toisaalla 18 vuotta. Ulkomaisten ajokorttien hyväksyminen vaihtelee myös: jotkut osavaltiot hyväksyvät eurooppalaisen ajokortin käyttöä jopa vuoden verran; joskus taas uutta ajokorttia täytyy anoa jo 10 päivän sisällä, matkan tarkoituksesta riippuen. Ajokorttia edeltävät koulutusvaatimukset vaihtelevat nekin suuresti.


Department of Motor Vehicles käsittelee asiaa jokaisessa osavaltiossa. Ota heihin yhteyttä heti tarvitessasi autoa. Esimerkkiosavaltioita:

 

Edustustot

Yhdysvalloissa sijaitsevat suurlähetystöt ja konsulaatit sekä Yhdysvaltojen suurlähetystöt ja konsulaatit ulkomailla löytyvät esimerkiksi embassypages.com -sivustolta.

Ilmasto

Maan suuren koon sekä suurten maantieteellisten vaihtelujen myötä Yhdysvalloista löytyy lähes kaikkia eri ilmastotyyppejä.

 

Sadannesta läntisestä pituuspiiristä itään päin mentäessä ilmasto vaihtelee pohjoisen kosteasta mannerilmastosta etelän kosteaan subtrooppiseen ilmastoon. Floridan eteläkärki ja Havaiji ovat puolestaan tropiikkia. Suuret tasangot sadannen pituuspiirin länsipuolella ovat osa kuivaa ilmastoa. Suurin osa läntisistä vuoristoista ja lounaisista aavikoista kuuluu aro- tai aavikkoilmastoon. Kalifornian rannikolla olevat alueet kuuluvat välimerenilmastoon ja Oregonin ja Washingtonin rannikkoalueet meri-ilmastoon. Suurin osa Alaskasta on subarktista tai niin sanottua napailmastoa.  

 

Hurjat sääilmiöt eivät ole Yhdysvalloissa epätavallisia. Lähellä Meksikon rajaa sijaitsevissa osavaltioissa ilmenee usein hurrikaaneja, ja suurin osa maailman tornadoista havaitaan Yhdysvalloissa, etenkin keskilännen ”tornadokujalla” (Tornado alley).

Joukkoliikenne

Joukkoliikenteen taso vaihtelee alueittain. Yhdysvalloissa yksityisautoilu on hyvin suosittua ja joukkoliikennejärjestelyt ovat yleensä puutteellisia lukuun ottamatta joitakin suurkaupunkeja.

Julkisesta liikenteestä huolehtivat bussit ja joissakin suurkaupungeissa lisäksi metro. Kaupunkien välillä kulkee rautatieverkosto, ja kaupungista toiseen pääsee usein myös bussilla. New Yorkin metro on yksi maailman käytetyimmistä maanalaisista liikenneverkostoista.

 

Lentoliikenne on suosittu pitkän matkan matkustustapa. Matkustajamäärillä mitattuna 17 maailman 30 vilkkaimmasta lentoasemasta on Yhdysvalloissa.

 

Hyödyllisiä linkkejä:

          (http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_bus_operating_companies#.C2.A0United_States)

 

Kuva: tomzzzz, flickr.com, ccby-nc2.0

Juomarahat

Juomaraha eli tippi on Yhdysvalloissa lähes pakollinen. Ravintoloissa määrä on laskun loppusummasta noin 15–20 prosenttia, takseissa 10–15 prosenttia. Hotelleissa on tapana jättää siivoojalle muutama dollari juomarahaa lähtöaamuna. Lisäksi parkkeerauspalveluita käytettäessä voidaan auton hakijalle antaa 1–2 dollaria haluttaessa. Baaritiskillä tippiä on hyvä jättää dollari juomaa kohden.

 

Joskus, mutta ei aina, ravintolat lisäävät juomarahan automaattisesti loppusummaan esimerkiksi tilanteissa, joissa ryhmä on suurempi kuin kuusi henkilöä. Muista siis katsoa aina, lukeeko laskussa esimerkiksi "gratuity 18% added if a party is bigger than 6 or more".

Jätehuolto

Jätehuolto on Yhdysvalloissa paikallishallinnon vastuulla. Kyse voi olla kunnasta, kaupungista, kylästä tai esimerkiksi yksityisestä yrityksestä. Valtionhallinto on valtuuttanut osavaltiot valvomaan jätehuollon täytäntöönpanoa eri paikallishallinnonalueilla.

 

Useimmilla alueilla jätteet kerätään kerran tai kahdesti viikossa. Omakotitaloalueilla jokainen on itse velvoitettu tuomaan jäteastiat kadunkulmaan, jotta jäteauto voi ne ohi ajaessaan tyhjentää.

Kansalliset vapaapäivät

Yhdysvalloissa ei ole kansallisia vapaapäiviä samalla tavoin kuin Suomessa. Yksityisillä yrityksillä, osavaltioilla ja kunnilla voi olla omat säädöksensä työntekijöille myönnettävistä vapaapäivistä. Osavaltiot ja kunnat noudattavat usein liittovaltion työntekijöiden vapaapäiviä, mutta poikkeuksia voi esiintyä.

Kansallisia, liittovaltion työntekijöille laissa säädettyjä vapaapäiviä Yhdysvalloissa

  • Uudenvuodenpäivä
  • Martin Luther Kingin päivä (tammikuun kolmas maanantai)
  • Presidentin virkaanastujaispäivä (20. tammikuuta joka neljäs vuosi Washington D.C.:n alueella liikenneruuhkien välttämiseksi)
  • Presidenttien päivä (helmikuun kolmas maanantai)
  • Kaatuneiden muistopäivä (toukokuun viimeinen maanantai)
  • Itsenäisyyspäivä (4. heinäkuuta)
  • Labor day (syyskuun ensimmäinen maanantai)
  • Kolumbuksen päivä (lokakuun toinen maanantai)
  • Veteraanien päivä (11. marraskuuta)
  • Kiitospäivä (marraskuun neljäs torstai)
  • Joulupäivä

Koulut ja opiskelu

Yhdysvaltalaisten kouluasteiden nimeämisessä on suurta vaihtelua, mutta yleisin luokittelu on elementary school, middle school (tai junior high school) ja high school. High schoolin jälkeen opetusta tarjotaan yliopistoissa (university tai college) tai community collegeissa.

Yhdysvallat tarjoaa monia opiskeluvaihtoehtoja myös suomalaisille

Yhdysvallat tarjoaa tuhansia vaihtoehtoja lukionjälkeiseen opiskeluun. Opinahjoja löytyy pienistä yhteisöoppilaitoksista maailman parhaisiin yliopistoihin kuten Harvard ja Yale.

 

Amerikkalaiset yliopistot perivät usein kansainvälisiltä opiskelijoilta korkeamman lukukausimaksun kuin paikallisilta opiskelijoilta. Opintomaksut vaihtelevat yliopistoittain. Halvimmat maksut ovat yleensä community college -oppilaitoksissa, tosin niiden akateeminen taso ei yleensä ole erityisen hyvä. Suuret valtion yliopistot ovat kohtuuhintaisia ja akateemiselta tasoltaan hyviä. Paras maksaa tietenkin eniten. Huippuyliopistot perivät yleisesti korkeita maksuja. Niihin pääseminenkin on kiven takana - huippuyliopistot haluavat huippuopiskelijoita.

 

Amerikkalaista yliopistoa valitessa kannattaa ottaa huomioon pääaineen ohjelman taso. Kaikki yliopistot eivät voi olla parhaita kaikilla osa-alueilla. Moni amerikkalainen yliopisto on painottunut tutkimuksen tekemiseen, jolloin opetuksen taso saattaa vaihdella. Jos opintojen tarkoituksena on ohjata akateemiselle uralla, tällöin niin kutsuttu tutkimusyliopisto eli research university on hyvä valinta.

 

Hakuprosessi kannattaa aloittaa ainakin noin vuosi ennen haluttua aloittamispäivää. Amerikkalaiset yliopistot edellyttävät kansainvälisiltä opiskelijoilta tiettyä kielitaitoa, jota mitataan yleisimmin TOEFL (Test of English as a Foreign Language) -kokeella.

 

Lisätietoja Yhdysvaltojen koulutusjärjestelmästä löytyy maatiedoston kohdasta "Yhteiskunta, kulttuuri ja media" -> "Koulu- ja opetusjärjestelmä".

 

Hyödyllisiä linkkejä:

 

Lapset

Yhdysvalloissa päiväkodit ottavat hoitoonsa yleensä 0–4-vuotiaita lapsia. Lastenhoitopaikat ovat usein erittäin kalliita ja monessa perheessä alle kouluikäisten lasten hoito järjestetään siten, että toinen vanhemmista jää kotiin hoitamaan lapsia. Yhdysvalloissa ei ole lakisääteistä äitiyslomaa tai vanhempainvapaata samalla tavoin kuin esimerkiksi Suomessa, vaan käytännöt vaihtelevat työpaikkakohtaisesti.

Lemmikit

Yhdysvaltalaiset pitävät erityisesti tavallisimmista lemmikkieläimistä kuten kissoista ja koirista. Eläinlääkärit ovat suhteellisen kalliita. Lemmikeille on tarjolla lomien ajaksi erityisiä koira- ja kissatäyshoitoloita.

Mitat ja painot

Yhdysvalloissa ei käytetä metrijärjestelmää vaan vanhaa brittiläistä järjestelmää, jota nimitetään myös mailijärjestelmäksi.

Tärkeimmät pituus-, tilavuus- ja painomitat:

  • 1 maili (mile) = 1760 jaardia (yard)  = 1609 metriä
  • 1 jaardi = 3 jalkaa (foot) = 0,914 metriä
  • 1 jalka = 12 tuumaa (inch) = 0,305 metriä
  • 1 tuuma = 2,54 senttimetriä
  • 1 gallona = 3,785 litraa
  • 1 stone = 14 paunaa (lbs) = 224 unssia (ounce) = 6,35 kilogrammaa
  • 1 pauna = 16 unssia = 453,6 kilogrammaa
  • 1 unssi = 28,35 grammaa

 

Hyvän avun käännöksiin tarjoaa esimerkiksi verkkosivu onlineconversion.com.

Pankit

Yhdysvalloissa toimii lukuisia eri pankkeja. Pankkitoiminnoissa sekit ovat vielä edelleen laajalti käytössä. Luottokortti on lähes välttämätön Yhdysvalloissa. Sitä tarvitaan etenkin matka-, hotelli- tai vuokra-auton varauksia tehdessä. Tunnetuimmat luottokortit VISA, AMEX, MasterCard, EuroCard sekä VisaElectron hyväksytään yleisesti.

Pankkitilin avaaminen

Pankista riippuen vaaditaan pankkitilin avaamiseen yhteydessä todistus yhdysvaltalaisesta asumisosoitteesta, henkilöllisyystodistus (tai jopa kaksi erilaista kuten ajokortti ja passi) sekä joissain tapauksissa myös yhdysvaltalainen sosiaaliturvatunnus. Pankkitilejä on erilaisia ja kannattaa tutustua niihin ennen tilin avaamista, jotta tili olisi juuri omiin käyttötarpeisiin sopiva.

 

Pankit veloittavat usein tileistään kuukausimaksun. Hinnat vaihtelevat pankeittain. Jotkut pankit veloittavat kerran kuukaudessa tietyn hinnan (flat monthly fee) riippumatta saldosta. Toiset pankit veloittavat tietyn hinnan, jos minimisaldo tilillä on tietty summa. Jotkut pankit taas veloittavat jokaisesta tapahtumasta, kuten esimerkiksi sekkien kirjoituksesta tai rahan nostosta pankkiautomaatista. Jotkut pankit taas veloittavat tietyn yhdistelmän edellä mainituista veloituksista.

Luottotausta (credit history)

Positiivinen luottohistoria Yhdysvalloissa on valtti. Luottotiedotta oleminen on jossain jopa huonompi asia kuin se, että on hieman huonot luottotiedot. Luottotietoja tarvitaan esimerkiksi silloin kun haetaan luottokorttia, töitä, vakuutusta tai rahoitetaan autoa tai kotia. Alkuun pääsemiseen tarvitaan sosiaaliturvatunnus: esimerkiksi sähköyhtiö, kaapeliyhtiö ja puhelinyhtiö pyytävät luovuttamaan sosiaaliturvatunnuksen ja ilmoittavat sitten luottoluokituslaitoksille laskujen maksamistyylistä (maksaako ajallaan ja niin edelleen).

On olemassa kolme tapaa nopeuttaa luottotietojen kartuttamista:

  1. Hanki luottokortti paikallisesta kaupasta ja käytä sitä huolella. Kannattaa kysyä ennen luottokortin hankkimista, ilmoittaako kyseinen kauppa maksutapahtumista luottoluokituslaitoksille. Jos ilmoittaa, laskujen maksamisilla ajoissa luodaan hyvä luottohistoria.
  2. Hanki vakuudellinen luottokortti (secured credit card). Sen avaamiseen tarvitaan pankkitili, joka on vakuus luotolle. Luottoraja on tietty prosentti talletuksesta, yleensä 50 - 100 prosenttia. Vakuudellisen luottokortin hankkimisessa saattaa olla hakemus- ja käsittelymaksu. Tämän lisäksi vakuudellisen luottokortin korko on suurempi kuin perinteisen luottokortin korko.
  3. Kannattaa harkita myös kysymistä sukulaiselta tai ystävältä, jolla on jo hyvä luottohistoria, josko he takaisivat luottokortin, jos itsellään ei ole luottohistoriaa. Takaaja tietenkin joutuu takaamaan, että maksaa laskut, jos taattava ei niin tee.


Jos luottokorttia ei myönnetä, siihen voi olla monta syytä. Voi olla, ettei ole asunut tietyssä osoitteessa tai työskennellyt työpaikassa tarpeeksi pitkään, tai tulot eivät ole luottokortin myöntäjän vaatimia. Eri luottokorttiyhtiöillä on eri vaatimukset, mutta jos monet yhtiöt antavat negatiivisen vastauksen, niin se tarkoittaa, että luottotiedot eivät ole vielä tarpeeksi hyvät luottokorttia varten.

 

Kannattaa huomioida, että viime vuosien talouskriisi on vaikeuttanut luottokortin saamista entisestään luottokorttiyhtiöiden tiukentaessa ehtojaan.

Posti

Postin kulku on suhteellisen luotettavaa ja nopeaa. Postia kannetaan yleisesti myös lauantaisin.

Puhelimet

Matkapuhelinten käyttö on Yhdysvalloissa yleistymässä, mutta useimmissa talouksissa on yhä käytössä lankapuhelin. Kaikki suomalaiset puhelimet eivät toimi Yhdysvalloissa, ja oman matkapuhelimen toiminta kannattaa tarkistaa Suomessa ennen matkalle lähtemistä jostakin asiantuntevasta puhelinliikkeestä. Turistit voivat halutessaan ostaa Yhdysvalloista niin sanotun prepaid-liittymän, joka veloittaa sekä lähtevistä että vastaanotetuista puheluista.

Pukeutuminen

Vaatetus ei poikkea olennaisesti suomalaisesta pukeutumisesta eri vuodenaikoina. Maan suuresta koosta ja vaihtelevasta ilmastosta johtuen asianmukainen pukeutuminen vaihtelee.

Pysäköinti

Yhdysvaltojen kaupungeissa keskustan ulkopuolella voi yleensä parkkeerata kaduille maksutta. Keskusta-alueilla sijaitsee usein maksullisia parkkitaloja tai -halleja, ja kadulle voi parkkeerata maksua vastaan. Yksityisautoilun suosion takia keskustoissa voi olla hyvinkin hankalaa löytää pysäköintitilaa erityisesti arkipäivinä.

Ravinto

Eri kansallisuuksien ruuanvalmistusperinteet sekoittuvat yhdysvaltalaisessa keittiössä, jossa ruokalajit voivat vaihdella eri osavaltioittain. Atlantin rannikolla syödään runsaasti mereneläviä, kuten kaloja ja äyriäisiä, kun taas Texasin karjankasvattajat syövät mureaa lihaa.

 

Yhdysvaltalaiseen keittiöön kuuluvat myös monet pikaruuat, kuten nakkisämpylät, hampurilaiset ja ranskanperunat. Kolajuoma yhdistetään yleensä yhdysvaltalaiseen keittiöön.

Rekisteröity parisuhde

Rekisteröityä parisuhdetta ei tunnusteta Yhdysvalloissa liittovaltion tasolla. Sen sijaan parisuhteen voi rekisteröidä viidessä osavaltiossa:

  • Connecticutissa
  • Iowassa
  • Massachusettsissa
  • Vermontissa
  • New Hampshiressa

 

Lisäksi parisuhteen voi laillistaa District of Columbiassa ja Coquille-intiaaniheimon itsemääräämisalueella Oregonissa.

 

New Yorkissa, Rhode Islandilla, Marylandissa ja Kaliforniassa parisuhdetta ei voi rekisteröidä, mutta sen asema tunnustetaan. Rekisteröidyllä parisuhteella ei Yhdysvalloissa ole välttämättä samoja juridisia oikeuksia kuin avioliitolla.

Sosiaaliturva

Sosiaaliturvatunnus

Yhdysvalloissa sosiaaliturvatunnusta tarvitaan muun muassa veroihin, yleiseen julkiseen apuun, ajokorttiin ja moottoriajoneuvon rekisteröimiseen.

 

Jos oleskelustatus vain sallii, niin sosiaaliturvatunnus kannatta ensisijaisesti hankkia sosiaaliturvatoimistosta “Social Security Administration” (SSA).

 

 

On olemassa kolme tapaa löytää lähin sosiaaliturva toimisto:

 

  1. Käyttää sosiaaliturvatoimiston Internet-hakuohjelmaa.
  2. Soittaa Yhdysvalloissa numeroon +1-800-772-1213 ja kysyä osoitetta lähimpään toimistoon.
  3. Katsoa puhelinluettelon sinisiltä sivuilta kohdasta “US Government”.


Ohjeet sosiaaliturvatunnuksen hakemiseen ja itse lomakkeen voi tulostaa Internetistä SSA:n sivulta ja lähettää sen lähimpään sosiaaliturvatoimistoon:

 

 

Lisätietoja antavat Suomessa:

 

  • Eläketurvakeskus, ulkomaisen eläkeasiain jaosto: puh.+358 (0)9-1511
  • Sosiaali- terveysministeriö, puh. +358 (0)9-160 3877
  • Kansaneläkelaitos, puh. +358 (0)9-4341 472


Lisätietoja Yhdysvalloissa eläkehakemuksen osalta antavat:

 

  • Social Security Administration INTPSC- Totalization
    P.O. Box 17741
    Baltimore, Maryland 21235
  • tai Yhdysvaltain etuuksien osalta paikalliset sosiaaliturvatoimistot

 

Sopimukseen liittyvissä uusista kysymyksistä voi tiedustella:

 

  • Social Security Administration
    Office of International Policy
    Room 1104 West High Rise
    6401 Security Boulevard
    Baltimore, Maryland 21235

Suomi-kuva

Yhdysvalloissa Suomi-kuva on yleisesti ottaen myönteinen. Yhdysvaltalaiset liittävät Suomeen usein puhtaan luonnon, toimivan yhteiskunnan sekä roolin rauhanrakentajana.

 

Yhdysvaltalaismedia on viime vuosina nostanut esille esimerkiksi Suomen menestyksekkään koulujärjestelmän. Myös klassisesta musiikista, designista, ruoasta, suomalaisista jääkiekkoilijoista sekä Nokiasta on kirjoitettu lehdistössä. Yhdysvaltalainen Newsweek-aikakauslehti valitsi Suomen maailman parhaaksi maaksi vuoden 2010 elokuussa.

 

Yhdysvalloissa toimii lukuisia suomalais-amerikkalaisia järjestöjä ja Yhdysvalloissa on paljon Suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin liittyvää toimintaa. Koko maassa toimivat muun muassa Kipinä-kerho ja Finlandia Foundation, ja monilla paikkakunnilla on omia pienempiä kerhoja ja tapahtumia.

 

Sähkövirta

Sähkövirran jännite on Yhdysvalloissa 110 V. Suomalaiset laitteet toimivat Yhdysvalloissa, mutta hieman ”laiskemmin”. Pistokkeet ovat erilaiset kuin Suomessa, joten suomalaisten sähkölaitteiden käyttöä varten adapteri eli sovitin on tarpeen. Yhdysvalloista Suomeen tuodut sähkölaitteet eivät kestä Suomessa käytettävää korkeampaa 220 V jännitettä, vaan käyttöä varten tarvitaan muuntaja.

Terveydenhuolto

Yhdysvaltain valtiollisen lääketiedeakatemian mukaan Yhdysvallat on ainoa vauras teollisuusmaa, jolla ei ole yleistä, kaikkien kansalaisten saatavissa olevaa terveydenhoitojärjestelmää.

 

Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmä on kuitenkin murroksessa, sillä helmikuussa 2010 Yhdysvalloissa säädettiin uusi laki terveydenhuoltojärjestelmän parantamiseksi. Järjestelmän uudistaminen on kuitenkin pitkä prosessi. Terveydenhuolto Yhdysvalloissa on osittain liittovaltion, osittain osavaltioiden sääntelemää.

 

Toistaiseksi Yhdysvaltain väestöstä noin 85 prosenttia on jonkin terveysvakuutuksen piirissä; noin 60 prosentilla terveysvakuutus on työnantajan tarjoama. Joillain erikoisryhmillä, kuten eläkeläisillä (Medicare) ja lapsilla (Medicaid) on liittovaltion tai osavaltion rahoittama sairausvakuutus. Noin 46 miljoonalla ihmisellä eli 15 prosentilla väestöstä ei kuitenkaan ole minkäänlaista sairausvakuutusta. Sairaalat ovat lain mukaan velvollisia hoitamaan kaikki hätätapaukset, mutta akuutin hengenvaaran poistuttua hoitovelvoite lakkaa.


Vuonna 2004 julkinen sektori rahoitti terveydenhuollon kustannuksista 44 prosenttia, yksityiset vakuutukset 36 prosenttia ja potilasmaksut 15 prosenttia.

Huomioi tämä, kun muutat tai matkustat Yhdysvaltoihin

Yhdysvalloissa terveydenhuolto on ilmainen ainoastaan amerikkalaisille eläkeläisille sekä sosiaaliturvatukea saaville. Tämän takia sairastapauksien tai onnettomuuksien varalta olisi suositeltavaa hankkia ennen matkustamista kattava matkavakuutus. Jos aikomus on jäädä Yhdysvaltoihin pidemmäksi aikaa pitää hankkia sairausvakuutus. Ilman sairausvakuutusta jokainen joutuu itse maksamaan jokaisesta lääkärinkäynnistä sekä sairaalahoidoista saman tien. Jos kyseessä on vakavampi sairastapaus kustannukset voivat olla useita tuhansia dollareita.

 

Sairausvakuutus ostetaan samasta syystä kun kaikki muutkin vakuutukset, eli sairausvakuutus on taloudellinen suoja.

 

On vaikea ennakoida miten kallista lääkärinhoitoa vuoden aikana tarvitsee. Hyvänä vuotena kustannukset voivat olla alhaiset, mutta jos sairastuu, kustannukset voivat olla erittäin korkeat. Jos sinulla on vakuutus nämä kustannukset korvaa kolmas osapuoli, et sinä. Tämä kolmas osapuoli voi olla vakuutusyhtiö tai joissakin tapauksissa työnantajasi.

 

Lisätietoja:

Matkavakuutus

Matkavakuutus on tärkeä Yhdysvaltoihin matkustettaessa, sillä kuten todettu yllä, terveydenhuollon kustannukset ovat Yhdysvalloissa erittäin korkeat. Lääkärinmaksut on varauduttava maksamaan ensin itse, sillä useimmat lääkärit eivät hyväksy ulkomaisten vakuutusyhtiöiden maksusitoumuksia. Vakuutusyhtiön ja sairaalan kanssa voi kuitenkin joissain tapauksissa sopia sairaalalaskun maksamista suoraan.

Turvallisuus

 

Valokuvaaminen

Valokuvaaminen on Yhdysvalloissa yleisesti ottaen sallittua museoita ja konserttisaleja lukuun ottamatta. Niissäkin voi saada luvan kuvaamiseen, asia kannattaa tarkistaa tapauskohtaisesti.

Valuutta

Yhdysvaltain dollari (tunnus $, lyhenne USD) on Yhdysvaltain virallinen rahayksikkö. Yhdysvaltain dollari jaetaan sataan senttiin (englanniksi cent, tunnus ¢). Yhdysvaltain dollari on yksi maailman vaihdetuimmista ja arvostetuimmista valuutoista, ja se on myös rahanväärentäjien suosima valuutta.

Muuta

Verotus

Jos asuu Suomessa korkeintaan kuusi kuukautta vuodessa, tulee hakea lähdeverokortti. Halutessaan maksaa veroja Yhdysvaltoihin kannattaa ottaa ensin yhteyttä Suomen verohallintoon. Verotusta Yhdysvalloissa hoitaa USA:n verovirasto Internal Revenue Service.

 

Hyödyllisiä linkkejä:

TulostaLähetä

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Washington

Päivitetty 5.7.2010

© Suomen suurlähetystö ja pääkonsulaatit: Washington, New York ja Los Angeles
 | Tietoa palvelusta | Yhteystiedot